Meri, minä ja kamera

Olen aina asunut lähellä merta, Turussa, Rodoksella, San Diegossa ja nyt täällä. Kaipaisin merta, jos asuisin siitä kaukana - en osaisi edes kuvitella asuvani siitä kaukana. Merellä on monta luonnetta, tyynestä raivoavaan, hellivästä vaaralliseen. Meri yhdistää ja erottaa. Meri on kaunis.  Minä olen meren suhteen vähän niinkuin Muumi-pappa :) Kiikaroin merelle ja suunnittelen mielessäni matkoja - sellaisia, joita nuoruudessani tein :D
Pidän kovasti rannoista, sen kivistä, ravuista, hiekasta ja tuoksusta. Kävelyreittini kulkevat aina rantaa pitikin ja saatan toisinaan pysähtyä hetkeksi, ihan vain ihastelemaan !  Toisinaan merelle tähystys antaa palkinnon, sillä siellä voi nähdä pyöriäisparven metsästyspuuhissa, hylkeen tai vaikkapa joutsenten kosintatanssin - ihan odottamatta ! 
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, laitan teille (merellisen iltalenkkini inspiroimana) pienen kuvakokoelman meren eri kasvoista ja sen antimista näiltä nykyisiltä rannoiltani.
Toivottavasti tykkäätte !

Talvirantaa ja sen upeaa tunnelmaa auringossa. Minä ja Linus nautimme rantaretkistä, niin kesällä kuin talvellakin.

 Kohti satamaa sateen ja ukkosen jälkeen. Meri on tyyni, mutta varjoinen.

 Meren aarteita rannalla. Maneetit ovat kauniita, joskin nuo oranssin väriset polttavat ilkeästi.

Asuminen meren äärellä tuo herkkuja myös ruokapöytään suoraan kalastajalaivasta. Katkaravut, taskuravut, kalat. Tykkään siitä, että voin hakea varsinkin ravut suoraan laivasta - todellista rannikon elämän luksusta.

Vanhempi tyttäreni kuvaili mökkirannassa viime kesänä. Kuvaamisen kohteita ei puutu.

Vesi liikkeessä.

 Kaupunkiimme odotetaan tänäkin kesänä 185 risteilijää, jotka täällä pystyvät liukumaan aivan kaupungin sydämeen ! Tämä harvinainen satama suoraan kaupungin keskustassa tekee Stavangerista kiehtovan turistikohteen. Tänä keväänä on lehdissä kuitenkin käyty kiivasta keskustelua siitä, onko vierailijoita jo liikaakin. Risteilijät ovat korkeampia kuin yksikään keskustan rakennus ja valtaavat päivittäin koko sataman. Vanhat höyrylaivat, vierasvenesatama jne. joutuvat väistymään kesäksi pois tieltä, ja kun laivoja vielä ympäröi korkea rauta-aita (suojaa terrorismia vastaan), on kaupunkikuva kokonaan laivojen määräämä.

Turistit tuovat kaupunkiimme toki rahaakin. Oppaita on koulutettu tänä talvena lisää, sillä turistit lähtevät mielellään sight-seeing:ille viikinkien maisemiin ja oppaita tarvitaan tätä nykyä monella eri kielellä.

Keskustelua siis käydään, mutta varmaa on kuitenkin se, että laivat, kaikkiaan 185 sellaista, "tuuttaavat" tervehdyksenä satamaan lipuessaan tänäkin kesänä ja kaduilla riittää vilinää jokaisena kesäpäivänä.

Tällainen tiistai-illan meripostaus kesää odottavalta Muumilta, joka kiikaroi merelle ja odottelee kaukaa saapuvia laivoja ja suolaisia pärskeitä :)

Vi snakkes.