Onnellinen ihminen

Istuin lauantai-iltana omalla rannallani ja ihailin auringonlaskun vaaleanpunaiseksi värjäämää taivasta, iltalentojaan taiteilevia pääskysiä ja meren turkoosinsinistä rauhaa. Nautiskelin italialaista viiniä meren ja metsän ääniä kuunnellen.... ympärilläni tuoksuivat vastaleikattu ruoho, meri ja kukkivat ruusupensaat. Juuri tällaisina hetkinä havahdun toisinaan ( ja viime aikoina yhä vain useammin) onnellisuuden tiedostamiseen - koen ja ymmärrän olevani hyvin, hyvin onnellinen :) 
Onnellisuuden tunne on ainakin minulle sellainen lämmin ja rauhallinen tunne. Se tulee hetkinä ja viime aikoina niin voimakkaina sellaisina, että pysähdyn jopa hetkeksi siitä nauttimaan. Suurinta onnea koen nimenomaan maalla ja varsinkin sinne saapuessani. Pieni polku ja pihan portti, näky puutarhaan ja merelle, lintujen konsertti ja tällä hetkellä ruusujen ja syreenipuiden tuoksu. Suurinta onnea on kuitenkin avata mökkimme ovi ja tuntea vanhan talon lämmin, vastaanottava energia jo ovella. Vanha talo tuoksuu "vanhalta", kesältä ja rauhalta. Vanhat hirsiseinät ja maakellari luovat oman tuoksunsa ja puulattia on auringon sisään paistamien säteiden jäljiltä aina lämmin. Tässä talossa on niin hyvä energia (olen kirjottanut siitä monet kerrat), että se täyttää koko sielun ja kehon, saa hymyilemään ja rauhoittumaan. Olisipa hauska testata, miten se vaikuttaa verenpaineeseen ja stressitasoon? :)


Pihalta tulevaa onnea - helppo kukka-astelma pöydälle





Vintillä nukkuu hyvin. Ranta on sisustajan aarrearkku ja muuta tänne ei oikeastaan kaivatakaan.  Vintti on niin matala ja vanha talo niin kimurantti, että takan hormikin piti taiteilla "mutkalle" :) Olemme alkaneet keräillä kiviä sen juurelle ja oikeastaan tykätään nyt siitäkin. Suuret rottinkikorit kätkevät sisäänsä vuodevaatteita ja varavaatteita.
















Koska karkaamme jokaisen mahdollisuuden tullen maalle, aina toukokuusta lokakuuhun asti, olemme huomanneet olevamme varsinaisia "metsätonttuja" koko kesäkauden ajan. 

Tulevan viikonlopun olemme kaupungissa, koska meillä Suomi-tytöillä on lauantaina ohjelmassa sinivalkoiset, varsin kansallishenkiset kesäpirskeet ja niistähän ei voi jäädä pois - laulua ja hauskuutta tiedossa omalla kielellä ja tuttujen ikivihreiden tahdittamana  :)  
Seuraavan viikonlopun terassijuhlista täällä naapurustossa sen sijaan jo kieltäydyinkin - kahta viikonloppua en ole mökiltä poissa, niin se vain on. 
Tavallaan olisi mukavaakin osallistua kaikenlaiseen kesämenoon, mutta kun mökiltä ei malta millään pysyä poissa - sinne tekee jatkuvasti mieli. Sanoin juuri eilen siipalleni, että kesällä koen kotini olevan maalla ja tämä kaupunkiasunto on vain ns. työasunto, jossa majaillaan viikolla. Tosin täälläkin on piha ja projekteja riittämiin...terassin uusiminen käynnissä tälläkin hetkellä. 
(Onhan siinä puuhaa, kun ylläpitää kahta taloa ja pihaa - kaksi keittiötä ostoslistoineen, kahdet vuodevaatesysteemit, siivoamiset, puutarhat, maalaukset jne. Harvoin sitä tosin näin ajattelen, tykkään kaikesta tekemisestä niin paljon). 

No, koetan olla viikolla myös ahkerampi tuttavien kanssa seurustelija ja mökkivieraathan ovat aina tervetulleita.  Kevät on tuonut elämääni monta uutta, inspiroivaa ja mukavaa ihmistä, joten haluan viettää aikaa myös ystävien parissa ja nauttia kesän hetkistä tasapainoillen, niin seurassa kuin omassa rauhassani.  
Miten te muut tasapainoilette mökkitonttuilun ja kesäkutsujen välillä?  Miten usein teillä käy mökkivieraita?  

 Grillailua mökkinaapureiden kanssa. Ruohosipulin kukka on niin soma, että käytin sitä kattauksessa. Simpukkasirottimet ovat Helsingistä.













 Vanha pullonavaaja paikallisesta panimosta.





Perunasalaatti metsämarjaetikalla sai hauskan värin. Sopi kivasti pinkkiin iltaan ;) 



Vierasmökin ulkomaalaus on nyt viittä vaille valmis ja venevajan siivousprojekti on aloitettu, vaikka siinähän sitä työtä kyllä riittää koko kesäksi. Oma tavoitteeni on järjestää siellä elokuussa venevajapirskeet, mutta puhutaanko elokuusta 2014 vai 2015...se jää nähtäväksi ;)  Toivon kuitenkin, että vietämme ensimmäiset venevajabileet jo loppukesästä - lyhtyjä, rapuja, kuutamoilta, ovet auki merelle ja sitä rataa :)





Minusta tuntuu, että elän parhaillani elämäni onnellisinta aikaa. Olen onnellinen ihan tavallisista asioista ja nautin elämästä. Onnellisuus on mahtava tunne ja toivon sen olevan "tarttuvaa".  Olen iloinen & valtavan kiitollinen ystävistä, perheestä, työstäni, kesästä ja oman itseni löytämisestä uudelleen :)  Life is amazing !  


Meidän pikkuinen Linus täytti sunnuntaina 4 vuotta ja vietimme hänen synttäreitään tietysti maalla - se kun on hänenkin lempipaikkansa. 






Synttärit puutarhassa, aurinko ja ananaslimpparia lasissa - saa puhaltaa kuplia :D 




Onnellista kesää teille kaikille <3  

Vi snakkes, Marianna 











Kommentit

  1. Ihana ja kaunis postaus - kiitos Marianna <3
    Tuli kuin lahjana mun vähän vinosti alkaneeseen alkuviikkooni... ei mitään vakavaa, mutta pikkuruisia vastoinkäymisiä, joiden jälkeen hyvä päivä taas tuntuu ekstrahyvältä :)
    Arkipäivän onnellisuus ja tavallisista asioista nauttiminen on lahja - parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia <3 Halit sinne!

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi.. Luonto tekee tehtävänsä... =)

    VastaaPoista
  3. Linuksella oli oma kakku:) Voi miten suloinen kuva:)

    VastaaPoista
  4. Onnellisuus löytyy todellakin pienistä hetkistä ja niistä pitää osata nauttia! Elämän kompastuskivien kautta tämäkin asia on tullut opittua omakohtaisesti...
    Kuvailet upeasti teidän kesäkotia, jotenkin sen tunnelman voi aistia myös täältä ruudun takaa. Kauniit kuvat kruunaa tietysti upean tekstin.
    Ihanaa alkavaa kesää teille sinne maalle!

    VastaaPoista
  5. Kauniita ajatuksia ja niin totta! Onnellista kesää!

    VastaaPoista
  6. Ihana kun jaat meille onnesi <3 Ylä- ja alamäkiä, sitä se elämä on. Tärkeää on kuitenkin onnen etsiminen arjen pienistä iloista, niin suuretkin vastoinkäymiset voitetaan.
    Aivan upeita kuvia! Toi teidän koiruus on varsinainen hurmuri, myöhästyneet onnittelut synttärisankarille :-)

    VastaaPoista
  7. Niin, eiköhän se niin ole, että vasta vastoinkäymisten jälkeen tajuaa, että onni syntyy ihan pienistä ja yksinkertaisista asioista. Nauti kesästä!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille mukavista kommenteista. On todellakin niin, että vastoinkäymisten jälkeen sitä vasta osaakin arvostaa arjen onnea ja pieniä asioita, jotka tekevät elämästä mukavan. Talven myrskyt olivat omalla kohdallani aikamoiset ja siipi oli maassa pitkään, mutta totta se on mitä sanotaan, myrskyistä kävelee usein ulos muuttuneena, vahevempana ja valmiina vastaanottamaan uutta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset