Huivi kaulassa metsään

Kaulahuivi ja takki olivat eilen ensimmäistä kertaa mukana, kun teimme sunnuntairetken Arboretin metsään. Aurinko jatkoi maailman valaitsemista toki näilläkin kulmilla, mutta pohjoistuuli on sen verran reipas, että varjopaikoissa tuntui jo ihan syyskuulta ;)

Metsä oli kaunis, värikäs ja raikas, hyvä paikka tuulettua valvotun yön jälkeen. Lauantaiset tapas-/mezeiltamat täällä meillä kun venyivät pitkälle yöhön, vieraat viihtyivät niin hyvin ja hauskaa oli!  Aamiainen muuttui siitä syystä brunchiksi ja sen jälkeen tuntui oikealta lähteä tuuleen raikastumaan. 

Molemmat neitokaiset lähtivät mukaamme ja retken lopuksi kävimme vohveleilla ja kaffella Arboretin kahvilassa. 

Lauantain buffet.. Keksin käyttää kesällä Rodokselta ostamaani keraamista lautasta horiatikin tarjoiluun.  Lisäksi pöydästä löytyi dolmades, hedelmiä, tzatzikia, kana-quinoasalaattia, pieniä tiropitoja ja taateleita pekonissa, lihapullia jne. 

Ulkona satoi, mutta meillä oli lämmin tunnelma :) Parasta ovat juuri tällaiset rennot illanvietot kivalla porukalla. Kaikki auttelevat keittiössä ja jalat on lupa nostaa loppuillasta sohvalle ;) Mikään ei ole niin "nokonuukaa" ja kaikilla on hyvä olla. 

Kattaminen on hauskaa ja koetan keksiä joka juhliin jotakin erilaista. Launtaina katettiin pellavan värein ja koska pöydässä oli myös kreikkalaisia herkkuja, saivat Rodoksen rantakivet koristaa kattausta. Vanhat hedelmälautaset ovat perintöä ja niihin kuuluu myös tarjoiluvati. Jälkiruoka (marjoja ja hedelmiä) tarjoiltiin niiltä, sillä ompputeema sopii mainiosti myös syksyyn. Servetit ovat Tine-K home:n ja lasilyhty Riviera Maisonista.

Arboretin metsässä oli aivan ihanaa! Olen kirjoittanut siitä aiemminkin, alppiruusujen kukinnan aikaan, mutta metsässä on paljon ihailtavaa kaikkina vuodenaikoina. 

Tässä kameran takaa katsottuna:

Horrokseen matkallako?

Kaikki viljeltävä maa käytetään hyväksi aina niihin korkeuksiin saakka, joissa traktori ei kallistu kumoon - näihin maisemiin en kyllästy ikinä.

Kuten alussa mainitsin, huivi oli eilen taas mukana matkassa. Huivi on sellainen naisten juttu.....ja monet miehet inhoavat huiveja ;) Huivilla on monta olemusta ja luulenpa, että ne miehiä ärsyttävät huivit ovat sellaisia ns. kukkahattutäti-huiveja. Tai sitten heitä ärsyttää huivien liioiteltu käyttö, esim. keskellä kesää tai lähes kaulatukea muistuttavana paksuna tönkkökerroksena aina leukaan asti. Enpä tiedä, mutta itse pidän huiveista aika lailla. 

Ystävättäreni laski omansa viime vuonna....en muista montako niitä oli, mutta aika hurjasta määrästä on kysymys. Itse olen siivonnut kaappejani nyt niin ankaralla kädellä, että suurin osa vanhoista takeista ja huiveista sai lähteä hyväntekeväisyyteen ja ainoastaan uusimmat ja rakkaimmat retaleet saivat luvan jäädä kaappiin. 

Takkeja minulla oli ihan nolo määrä......yli 20 kaikenkaikkiaan :( Nyt jäljellä 8 - hyvä minä :)

Lempparihuivit ovat nyt järjestyksessä:

Siniset ja siniharmaat:

Pallohuivi on Mario Contin Donna, tähtihuivi on Beck Sonder Gaardin, sininen merinovillahuivi on Spinnerigaarden ja sydänhuivi löytyi kerran Jørpelandista (pieni putiikki).

Ruskeat ja harmaat:

Käärmeshuivi on Cubuksesta, ruskea huivi on Ilse Jacobsen Hornbækin ja alhaalla sitten tuttu klassikko :)

Yksiväriset villahuivit ovat ihania talvella. Jätin kaappiini pinkin ja mustan :)


Tänään paistaa aurinko ja vaikka aamu olikin viileä, ovat villatakit ja huivit aivan liikaa tänäänkin. 
Olen siivonnut kukkapenkkejä ja ihan kunnon hikihän siinä tuli..... syysvuokot kukkivat yhä komeasti ja uusia nuppujakin on paljon.

Kukkapenkissä kukkii vielä myös hortensia :)

Keittiössä kukkivat parhaillaan nämä pikkukurpitsat :) 
Halloweenia odotellessa......

Huolimatta siitä, että viikonloppu oli aivan ihana ja koko kesä on ollut ihan uskomattoman upea, on myönnettävä, että valvoin taas koko "Suomessa kulkien". Pala sydäntä on siellä ja sen palan kohdalla toisinaan aivan suunnaton kipu. Ikävä vie toisinaan yöunet ja niin kävi taas viime yönä. 
Kyyneleitä ei voi estää ja yön pimeydessä ne saavat tulla. 
Ihminen voi kontrolloida paljon, mutta ei tunteitaan, ei ikävää :(

No, syysloma lähenee ja kotiin lie kulkeva tieni. Isän sauna ja Suomen kirpeä syysilma - ne olivat mielessä yölläkin. Haluan kävellä Ruissalossa, juoda kahvia kuulaassa aamussa, kulkea omia jälkiäni ja tuntea olevani kotona. 

Niihin puheisiin ja takaisin pihalle, 

Vi snakkes, Marianna