Emigrantin ajatuksia

Jag åter blicka vill mot strömmen
Uppå vars strand jag lekt en gång.
Där spann en gång jag ungdomsdrömmen,
Den klingar änn’ i hjärtats sång.

Eleanor Thiessin runosta: Oi Pietari - emigrantin nostalgian monet kasvot


"Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa". 
Näin kirjoittaa Laura Saloluoma artikkelissaan Eleanor Thiessistä ( Ennen ja nyt - historian tiedesanomat).

Emigrantti lapsuuden maisemissa. Tutut rannat ja saaret, lapsuuden muistot ja ikuinen ikävä.  M/S Amorellan kannelta ihastellen.

Tämä toteamus on helppo allekirjoittaa ja omalla kohdallani olen huomannut varsinkin sen, että kotimaassa vierailu ei aina suinkaan helpota asiaa, vaan herättää useimmiten jonkinlaisen identiteettikriisin. 

Suomessa on kaikki tuttua ja rakasta, mutta samalla vierasta ja erilaista. Mielessäni kävi tälläkin vierailullani ajatus vanhasta leikistä: mikä ei kuulu joukkoon?....ja vastaus oli selvä - minä!!! Minä en kuulu joukkoon! 

Minun Suomeni on loma-Suomi, lapsuuden Suomi, nuoruuden Suomi ja kultareunoin koristettu muistojen Suomi. Se on joulua ja saunaa, vispipuuroa ja Fazeria, hellekesää ja talven hankia.  Minä olen suomalainen, mutta erilainen suomalainen. Minä olen ulkosuomalainen, muiden kulttuurien ja maailmalla vietettyjen vuosien muovaama, kotiin ikävöivä ja kahden maan välissä tasapainoileva erilainen suomalainen. Norjassa olen suomalainen, ulkomaalainen ja kotimaassani vieras "norjalainen". 

Suomessa vietetyt viisi päivää ovat täynnä tunteita: iloa, onnea, kaipuuta, ärtymystä, ihmettelyä, kiukkua ja sen jälkeen aimo annos filosofointia (voi mies parkaani). 
Suomessa on paljon käsittämätöntä ja harmillistakin! 

Uusi alkoholilaki, joka poistaa esim. 190 vuotta panimohistoriaa, eli Koffin hevosvankkurit on minulle täysin käsittämätön asia. En usko, että tämä muutos tulee poistamaan Suomen katukuvasta tuttuja "puliukkoja" tai alkoholismin muuta rumaa kuvaa millään muotoa, ikävä kyllä. Suomessa keskellä päivää kaduilla örisevät, haisevat ja pelottavat miehet eivät hevosvankkureiden myötä poistu - ne jäävät kaduille möykkäämään ja virtsaamaan joka tapauksessa. Ikävä totuus Suomesta, josta en mielelläni puhu, mutta jota tämä ylikireäksi menevä alkoholipolitiikka ei taatusti tule poistamaan. Suomessa on juotu ja juodaan - Koffin kärryt tai viinipullon kuva eivät asiaan vaikuta. 


Kuva lainattu Ilta-sanomista.





Turun katukuvassa ihmetytti tällä kertaa ihmisten hymyttömyys ja hiljaisuus. Tuntuu, että puhuminen on lähes kuiskimista ja hymyt ovat todellakin väärinpäin. Myönnän, että olen joskus moittinut norjalaisia kovaäänisiksi tyhjännaurajiksi, mutta suomalaisten pidättyneisyys ja hiljaisuus suorastaan ahdisti, ainakin tällä kertaa. 
Kaikki on niin latteaa, varovaista ja pidättynyttä ja vähän "elotonta".  
Jäin kaipaamaan ääniä, hymyjä ja sellaista elämän tuntua, makua ja voimaa, iloisempaa ja rennompaa otetta elämään.
Mistäköhän mahtoi johtua - sitä jäin miettimään. Ainahan sitä on hissukseen oltu, mutta nyt kiinnitin siihen erityistä huomiota ja se tuntui ankealta. 

Minun Turkuni on kaunis ja värikäs - yhä hymyn arvoinen :) 

Suomi tarjosi kuitenkin myös parastaan ja ruskan värit eivät olleet latteat - miten kaunista Suomen luonnossa voikaan olla!!! Teimme laivamatkan Tukholmaan ja saimme ihailla upean saariston väriloistoa, sumua ja tunnelmaa. Wow! 
Kävelyretkeni jokirantaan ja Turun hautausmaalle olivat kerrassaan ihania. Uusi kirjastosilta tuli tepasteltua sekin ja Hirvensalon metsien syysasu sai lähes sanattomaksi. Siskonmakkarakeittoa, verilettuja, omenalehtileivoksia, Kainuun juustoleipää, possumunkkia ja suomalaista kahvia......ai taivas! Iskelmän kaihoni ruokittiin m/s Amorellalla oikein hyvin, niin ammattimuusikoiden kuin aivan mahtavien karaoke-esiintyjien nostalgisilla esityksillä - kiitos heille :)

Lempipuuhaa turistille - ruokakaupat :) Tässä jugurttihyllyä.

Silläkin riskillä, että näytän hullulta, kuvaan myös perunoita! Esillepano oli niin hurmaava, eikä kotona tällaista näy :D

Tapasin tämän kaverin hautausmaalla. 

M/S Grace Maarianhaminassa. Sumuinen päivä ja lokakuun taivas.

Herkkuja merellä.

Tämä juliste löytyi Aboa Vetuksen myymälästä ja oli pakko ostaa. Kuva on vuodelta 1938 ja tämä päätyy seinälle heti, kun löydän siihen kehykset. 

Muuta hauskaa ostettua:

Ihanan lämpimät "tumput" talven lenkkeihin. 

Sisälaukuksi laukkuun. 

Saunan tuntua kompromissisaunaani ;)

Ne kaksi rengasta, toinen Suomelle ja toinen Norjalle. Kaulakoru laivamatkan ja matkalla heränneiden ajatusten muistoksi.

Kotiin oli tällä kertaa hyvä palata - se on kuin onkin täällä, kaikesta huolimatta. Olen hyväksymässä omaa emigrantin elämääni ja saamassa siihen kuuluvaa tunnesekamelskaa järjestykseen.  Juureni ovat Suomessa, mutta elämäni olen muovannut itselleni sopivaksi ja siksipä olen täällä. Norjalainen mies ja elämä vuonojen maassa on ollut oma, tietoinen valintani, samoin haluni lähteä Suomesta jo nuorella iällä. 

Minä olen suomalainen omalla tavallani ja se on ihan ok. En ole huono suomalainen, vaikken siellä asukaan. En ole huono suomalainen, vaikka lapseni eivät niin hyvin suomea puhukaan. En ole huono suomalainen, vaikka myönnän olevani ihan onnellinen Norjassa. En ole huono suomalainen, vaikken tee kaikkea suomalaisittain. Elämä ei ole kilpailu, siinä ei ole tuomareita ja yksioikoisia sääntöjä, vaan me kaikki pääsemme maaliin pelitekniikasta huolimatta......sama koskee kansallistuntoa! 


On luonnollista kaivata "kotiin", vaikka sitten huomaakin, että on jo "hjemme". Aion antaa itselleni luvan hyväksyä tämän kaiken ja itselleni on ihan hyväksi riisua Suomelta sille rakentamani kultareunukset .... rakastaa, mutta nähdä se sellaisena, kuin se ihan rehellisesti on (kaikkine vikoineen) ja samalla antaa itselleni luvan rakastaa Norjaa, maata joka on kotini ja hyvä sellainen! 

Tämä maaottelu päättyy nyt tähän, eikä siinä ole voittajaa.  Kauan minä olen tätä sisäisesti jo käynytkin ja tiedoksi vaan, huonoa omaatuntoa jakavat "kansallisuustuomarit" jäävät nyt tässä osoitteessa työttömiksi ;) 



Kiitos Suomelle ihanasta syysvierailusta ja Norjalle aurinkoisesta kotiinpaluusta ....eilinen auringonlasku oli kaunein näkemäni, harmi vaan en saanut sitä kameralle :)

Vi snakkes, Marianna


ai niin.....loman ihanin suomalainen on tässä. Autonrakentaja <3