Rannan lumoissa

Tänään oli tarve hengittää meri-ilmaa ja siksipä suunnistimme yhdelle kauneimmista tietämistäni rannoista - Orreen. 
Yksi Norjan Vestlandetin parhaista puolista ovat juuri nämä lukuisat hiekkadyynirannat, meri ja rannikon maisemat. 

Talviaurinko, hienohiekkainen ranta, aallot ja meren raikkaus.....niin ja pieni koira, joka riemuitsee koko sydämmestään rannalla juostessaan - voiko mukavampaa olla?
Talviaurinko paistaa matalalta ja maalaa maisemaa aivan lumoavalla valolla ja varjoilla.
Täällä on hyvä antaa ajatusten juosta ja hengittää. 
Meri on kiehtova ja luulenpa, että rakkauteni mereen on isältä ja isoisältä peritty. Veneet, laivat, telakat ja meri - isien jäljillä siis. Meren rantaan on vain aina päästävä. 

"Ymmärrättehän, tahdon päästä selville, noudattaako meri jotain 
j ä r j e s t e l m ä ä vai tekeekö se aivan miten sattuu...se on tärkeätä." (Muumipappa ja meri, s. 127)

Sisäinen Muumipappani oli taas mukana rannalla :) Itse en usko, että meri noudattaa mitään erikoista järjestelmää, mutta uskon, että myrskyjä tarvitaan....Aurinkoisella rannalla oli tänäänkin myrskyn jälkiä. 

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipapan urotyöt)

Muumipappa on kyllä ihana tyyppi :D 

Ranta antoi jälleen hyvää energiaa ja kotimatkalla käytiin vielä maatilaputiikissa herkkuja ostamassa. Jouluomenia, viikunoita, linssejä, luumumehua ja lahjamakeisia - huomenna siivotaan keittiössä ja laitetaan joulutunnelmaa tupaan. 

Orren ranta.

Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä joutsenparven lentävän dyynien yli. 

Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se, että majakka palaa. 
Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat. 
(Muumipappa ja meri)

Sydämmessäni palaa majakka. Ja se pieni koira nukkuu nyt sohvalla. 

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.

Vi snakkes, Marianna