Francesco Alberonin kirjasta Kateus

Heikun keikun helmikuu...ovella jo!
Luin eilen Iltasanomissa olleen jutun & listan niistä asioista, joita suomalaiset rakastavat vihata ja kappas vaan, sen listan pystyy tiivistämään kahteen sanaan: lähes kaikkea!
Eniten ärsyttivät venäläiset, ruotsalaiset ja muut ulkomaalaiset. Talvi ärsytti. Verot ärsyttivät. Naapurit ja koiranomistajat olivat vihattuja......huh hei!

Seuraava lukemani juttu koski facebookin eniten vihattuja statuksia ja niitähän riitti. Lasten menestyksellä kehuminen ärsytti. Lemmikkikuvat ja lomamatkat ärsyttivät. Treenikuvat ja tulokset ärsyttivät. Englanniksi kirjoittaminen oli vihattua. Ruokakuvat ja aktiivinen elämäntapa ärsyttivät. Onnellisuuden korostaminen ärsytti, mutta niin myös onnettomuudesta kertominen. 
Erikseen mainittiin vielä se, että valtavan ärsytyksen saivat aikaan yli 40-vuotiaiden naisten treeniselfiet! 
Mikä sitten ei ärsytä? Sitä en mainittu! 

Ymmärsin olevani erittäin ärsyttävä ihminen. Olen ongelmistani huolimatta onnellinen, olen ulkomailla asuva suomalainen, joka usein kirjoittaa statuksensa englanniksi, minulla on koira, jaan lemmikkikuvia ja matkaraportteja, teen karjalanpiirakoita, kirjoitan blogia.....AIVAN USKOMATTOMAN ÄRSYTTÄVÄ IHMINEN! 


Olemme tyttäreni kanssa (koulutyöhön liittyen) juuri lueskelleet ihmisen käyttäytymistä ohjaavista tunteista, myös kateudesta. Etsiessäni faktoja tästä mielenkiintoisesta tunteesta, törmäsin mm. Alberonin kirjaan Kateus (suom. käännös Martti Berger) ja Juha Kemppaisen kirjoitukseen FA:n kirjaa lainaten ... ja niinhän se on, että se suurin ärsytystä ja vihaamista ohjaava tunne on nimenomaan kateus. 
Kateus ja kilpailu - ikuinen kirous!

Alberoni kuvailee kateellisen ihmisen seuraavin ominaisuuksin:
- puhuu mielellään pahaa kateutensa kohteesta / kohteista
- on pessimistinen
- ei osallistu itse tosissaan mihinkään ( ei halua altistaa itseään, eivätkä yrittää       parastaan. Keskittyvät etsimään toisista vikoja ja osoittamaan ne muille)
- kertoo mielellään huonoja uutisia, "muiden parhaaksi" ja usein sopimattomalla hetkellä. Nauttii muiden reaktiosta ja hämmennyksestä.
- säälii itseään ns. huono-onnisuuden vuoksi.

Kateellisen ihmisen mieliuhrit ovat taas seuraavanlaisia:
- aktiiviset ja innostuneet henkilöt, jotka jatkuvasti panevat koko persoonansa likoon. Heillä on toteuttamiskelpoisia ideoita.
- he puhuvat avoimesti ideoistaan ja hakevat myötämielisyyttä asettaen itsensä siten ylikriittisten henkilöiden käsiin ja tyrmätyiksi.

Ihminen kadehtii nimenomaan kieltämällä toisen ihmisen tai hänen työnsä arvon, korostamalla hänen puutteitaan, panettelemalla häntä.


FA muistuttaa, että joku toinen on osoittanut pätevyytensä kirjoittamalla, sanomalla tai tekemällä jotakin arvokasta, torjumme koko asian mielestämme, kieltäydymme uskomasta sitä. Emme halua nähdä hänen saavutuksiaan emmekä ylipäätään tietää mitään hänen asioistaan.

Kateellinen ihminen ei kestä nähdä kateutensa kohdetta, eikä siedä, että hänestä puhutaan. Kateellinen ei halua tietää epämiellyttävän olotilansa aiheuttajasta yhtään mitään, eivätkä tämän menestyksen syyt kiinnosta häntä ollenkaan. 

Kateelliselle riittää muutama pinnallinen tieto toisesta ihmisestä ja sen jälkeen hän itse ryhtyy puhumaan ja selittämään mielipiteitään. Kateus ei ota selvää asioista, vaan esittää yksioikoisia toteamuksia. 
Kateus ei kuuntele toisia, vaan mutisee omia käsityksiään. 

Kadehtija ei pyri lähemmäs kohdettaan, vaan hän torjuu sen niin kauas itsestään kuin kykenee ja asettuu sitten puolustuskannalle. 

Kadehditun varjokin on kuin häikäisevä valoilmiö, joka järkyttää häntä syvästi.  Jos kateuden kohde käväisee hänen mielessään tai ilmestyy yllättäen hänen eteensä, hän vetäytyy välittömästi pois.




FA toteaa myös, että aistimme kateuden saastuneen, pahaa tuottavan ilman silloinkin, kun meitä itseämme kadehditaan. Muiden osoittama kateus haavoittaa ja myrkyttää elämämme. Jos monet ihmiset kadehtivat sinua päivästä toiseen, he pyrkivät kaikin tavoin väheksymään arvoasi ja asettavat olemuksesi kyseenalaiseksi, niin että tunnet lopulta tukehtuvasi. 

Jokainen meistä on varmasti aistinnut tämänkin energian! Mitätöinnin, jäädyttämisen, torjumisen ja piikittelyn. Se haavoittaa. 


Ja sitten ne hyvät uutiset....niitäkin siis on:

Jos lakkaa vertaamasta itseään toisiin, kateus lakkaa. Jos kateuden sijasta samastuu toisiin, niin voi välttää kateuden tunteet. Jos pystyy ihailemaan erinomaisuutta, niin maailmasta tulee hieno taidenäyttely.



Tätä kaikkea on helppo soveltaa myös fb-käyttäytymiseen. Jos osaisimme olla vertaamatta itseämme muihin, emme ärsyyntyisi. Eikö toisen treenituloksista voi iloita, entä hänen keittiötaidoistaan?  Innostunut ihminen jakaa maratooniaikansa, koska hakee myötämielisyyttä saavutukselleen (mehän olemme sosiaalisia laumaeläimiä), onko se vihattava juttu? Onko fb:n suurin ärsyyntyjä juuri se passiivinen vikojen etsijä, joka harvoin itse jakaa mitään tekemisistään? 

Viha on suuri sana ja kenties liian suuri kuvaamaan tunteita toisen ihmisen arkisiin puuhiin liittyen. On huolestuttavaa ajatella, että viha syttyy niin pienestä. 

Onnellinen ihminen ei kadehdi ja FA:n mukaan esim. rakastunut ihminen ei koskaan kahdehdi muita <3 

Ehkäpä se, että keskittyy oman elämänsä hyväksi tekemiseen vähentää muiden kadehtimista ja päivittäistä ärsyyntymistä. 
Sellaiset pohdinnat täällä tänään. 

Ärsyttävän ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Tässä vielä ärsyttävä kevätasuinen keittiökuvakollaasi :) Mökiltä tuodut mustikat ovat kohta kukassa ja weekendinä leivotaankin taas....jotakin hyvää. 









Vi snakkes, Marianna
















Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Itsekin pysähdyin eilen lukemaan Ilta-Sanomien uutista facebook inhokeista. Tuli sellainen olo, että ei tee mieli enää julkaista tuossa some-kanavassa mitään, ettei vaan tulisi ärsytettyä kavereita.
    Jännä juttu tuo kateus, joka mielestäni on oikein meidän suomalaisten perisynti. Ai että meidän on vaikea kehua kaveria vaikka syytä olisi. Itse olen kylläkin yltiöpositiivinen, iloinen karjalaiset sukujuuret omaava kummajainen, joka ei osaa kadehtia ketään. Ja mielelläni ilahdutan kanssakulkijoitani sanomalla jotain kaunista. Minusta on itsestään selvyys esim. kehua työkaverin kampausta tai kaunista asua vaikka vain harva koskaan sanoo mitään kaunista itselleni.

    Jatketaan me positiiviset omalla valoisalla tyylillämme. Jotkut tykkää, toiset ei.

    Tykkään niin tästä blogistasi Marianna, näet aina kaikkea kaunista ympärilläsi ja luot tänne blogiisi ihanan, taianomaisen tunnelman.
    Vaikka välillä taivas peittyy harmaisiin pilviin, jostain pilkistää aina
    auringon kultaiset säteet.

    Sydämellistä viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos Teija :) Minullakin on karjalaiset juuret ja mummoni opit taskussa. Itse olen aina ollut avoin ihminen, liiankin avoin "kummajainen", (kuten sinäkin) ja se tuottaa toisinaan ympäristössä närästystä. Olen myös selvästi huomannut joidenkin ihmisten katsovan minua vähän alaspäin, pitävän pikkuisen "blondina" ja arvottomana, koska olemukseni on erilainen kuin heidän omansa.
    Muinaiset kreikkalaiset osasivat muuten arvostaa toinen toistensa osaamista, laidasta laitaan. Muodostui käsite arete, eli exellence of any kind. Kun kaikki saavat loistaa omilla taidoillaan, ei kateus kukoista. Kateus on suomalainen perisynti ja kuten siskoni aina on sanonut; H&M:n korutkin saattavat näyttää timanteilta kateellisen silmissä :D
    Päivittäinen ärsyyntyminen syö sitten taas energiaa, jonka voisi käyttää oman elämänsä rakentamiseen. Toisen ihmisen mitätöinti ei puolestaan nosta ketään korkeammalle, vaikka se kohdetta satuttaakin. Jatketaan me samaa rataa Teija - jaetaan, ollaan kummajaisia ja asetetaan itsemme alttiiksi. Toivotaan samalla, että hyvä inspiroi ja tarttuu!

    VastaaPoista
  4. Oli niin hyvä postaus. Kannattaa pitää lähellä nostattavia ihmisiä ei latistavia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja taaplata tyylillään.

    Iloista viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin :) Latistavat ihmiset on hyvä pitää loitolla, se on totta. Katsoin juuri tv-uutisista Morten Harketin osallistumista mobbauksen vastaiseen kampanjaan, jossa hän kertoi omasta lapsuudestaan mobbauksen uhrina. Kenties joku näki hänen lahjansa jo silloin ja halusi ne tallata. Tallojia maailmassa riittää. Toisen ihmisen valon voi himmentää ihan vain silmiä pyörittämällä tai kääntymällä ylimielisesti poispäin. Kateus vie kalatkin merestä.....vai miten se oli.
      Ihanaa viikonloppua sinulle Tiia K.

      Poista
  5. Täällä waltaisien kinosten keskellä möksälläkin vietetään kadehtittavia , himskatti tuliko tuo oikein, taivutus, hih, hetkiä. Kaffet juotiin ja leipä-viinirypäle- aurajuustomunakasta syötiin. Ja kohta Rommi-koiran kanssa lenkille. Radiosta kuulin tuosta facebook - hommasta. Ei taija olla kauhiasti mietittävvää nykyihimisillä. Vaan porskutellaan me, kivvaa viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein. Nauti elämästä ja jaa ne nautinnon hetket. Hyville se on inspiraatio & ilo, pahoille .....no viis heistä! Ei ole ihmisillä suuria suruja, kun on aikaa fb-statuksista ärsyyntyä, niin se on.
      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Minä olen lopettanut kadehtimisen aikoja sitten, aivan turhanpäiväistä touhua :) Toisen onni ei ole itseltä pois. Sitäpaitsi meillä jokaisella on omat murheemme ja taakkamme kannettavana. Vaikka ulospäin näyttäisi kuinka hyvältä ja hienolta, voi sisäpuoli olla täysin rikki.
    Luin tuon samaisen listauksen ja lähinnä se vaan huvitti, mistä ne löytääkin aina kaikki mielensäpahoittajat!! :) :)
    Mukavaa viikonloppua sinulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kateuden harhateille eksyy varmasti jokainen joskus, mutta itseään voi opettaa tässäkin asiassa ja kuten sinäkin, olen lopettanut moisen turhuuden kokonaan. Kun keskittyy oman tiensä luomiseen, rakentaa ja elää, ei kateudella ole sijaa. Ja hienosti sen sanot, muiden onni ei ole itseltä pois!

      Poista
  7. Jopa osuit asian ytimeen. Kateus vie kalatkin vedestä. Joskus tunnen pientä hilpeyttä tavatessani tällaisen ihmisen, toisaalta sääliäkin.--ajankohtainen juttu -- meidän pitäjäläisillä on fb;ssä oma ryhmä "juuret". Se on toiminut vilkkaasti viime kevättalvesta asti, jäseniä yli 800 ja eikös vain , eilen löytyi se kateellinen valittaja, häiriköijä. Yksi häirikkö yrittää kaataa hienot sivut. Miten käynee?!

    VastaaPoista
  8. Ohhoh. Melkoista tykitystä :) Mutta hyvinkin tunnistaa "suomalaisen perusluonteen", josta meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän kokemusta. Valitettavasti.

    Kateellinen en ole mielestäni ollut koskaan, mutta katkeruuteen olen toisinaan taipuvainen. En muille ihmisille, vaan kohtalolle tai jollekin sellaiselle, silloin kun tapahtuu isoja ikäviä asioita kuin tykin suusta. Ihan tyhmäähän se sinänsä on, kun monetkaan asiat ei ole omassa kädessä ja kaikillehan niitä tapahtuu, joten parantamisen varaa on. Toisaalta, kaikki on myös jotenkin käsiteltävä läpi, ettei jää patoutumia. :)

    VastaaPoista
  9. Aivan, sellaiset asiat on käsiteltävä läpi ja juuri tuo ymmärrys, että kaikilla on vaikeita aikoja ja asioita elämässään auttaa ikävien asioiden kanssa hanskaamisessa. Katkeruus on sellainen kummajainen, joka salakavalasti saattaa hiipiä kuvaan, kun elämän polulla on kiveä ja kantoa tuon tuostakin. Itselläni on ollut suuria vaikeuksia nämä viimeiset pari vuotta, mitä terveyteen ja sen johdosta työhön tulee. Läheisen kuolema kaksi vuotta sitten, kahden muun läheisen sairaus, oma sairaus, jonka vuoksi jouduin luopumaan ammatistani ja joka estää opiskelua. pitkän ystävyyden loppuminen käsittämättömällä tavalla ja käsittämättömästä syystä....lista on pitkä...olisivat voineet saada katkeraksi, mutta valitsen asioista hyvät puolet ja luotan "kaikella on tarkoituksensa" -ajatukseen. Monesti tuntuu, että vaikeudet ohjaavat meitä parempaan - se vain pitää osata nähdä :) Kun muistaa olla kiitollinen elämän hyvistä asioista, katkeruus pysyy loitolla. Ei aina tietenkään helppoa ja vaikeissa vaiheissa saattaa tuntua, että kaikilla muilla on meno päällä, itsellä ainainen sadesää. Voimia ja oikein hyvää helmikuuta sinulle <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset