Voi tätä menoa...

Mitä tehdä, kun herää lauantaiaamuna ja löytää sänkynsä jalkopäästä hyvin hiljaisen ja vertavuotavan koiran? 
Suku on kutsuttu syntymäpäiväpäivälliselle ja pullakahveille klo. 16, on tarkoitus siivota talo, leipoa ja koristella pöytä, mutta pieni koira ei uskalla edes kävellä ja verenvuoto ei lopu. 

Päivystävä eläinlääkäri saa hätäisen soiton ja sovimme tapaamisen hänen kanssaan klinikalle välittömästi. 
Pieni koira kiedotaan villahuopaan ja kiidätetään hoitoon. Se saa paljon puudutusainetta, rauhoittavaa ja sitten toimenpiteen. Pieni koira huutaa tuskasta puudutusaineesta huolimatta. 

Pienellä koiralla on anaalirauhasen tukkeuma ja tulehdus. Avaamisen ja puhdistamisen jälkeen se saa tulla kotiin antibiootit ja särkylääkkeet mukanaan. 
Synttärit on siiretty sunnuntaihin ja koko perhe hoitaa pientä koiraa, jolla on kovin tuskainen olo. 

Mikään ei ole sydäntäsärkevämpää, kuin nähdä eläimen sanaton tuska ja hätä, apua pyytävät silmät ja niistä heijastuva pelko. 
Me emme ole jättäneet Linusta hetkeksikään yksin ja ilo pienestä toipumisesta on tänään ollut valtava. Linus on syönyt vähän, juonut paljon, ottanut lääkkeensä ja liikkunut pikkuriikkisen. 
Synttärit pidettiin ja nekin näyttivät piristävän pientä potilasta - olivathan kaikki rakkaat ihmiset paikalla ja helliviä käsiä siksi useampi pari. 


Toipilas. Tämä ensimmäinen kuva kertoo kaiken...




Vähän parempi.




Neiti 14 v. oli iloinen sekä synttäreistään että parhaan ystävänsä toipumisesta. 
Me teimme avocadopastaa ja leivoimme pullaa. Jotenkin onnistuimme rakentamaan juhlatunnelmaa ja Linus sai lääkkeensä maksamakkaraan piilotettuna - se maistui. 
Ihan hyvä päivä, sitten kumminkin. 


Juhlavaloja ja kukkakaupasta löydettyjä muovisia pääsiäismunia, joista tehtiin ilmapalloja :)




Kermainen avocadopasta (avocadoa, valkosipulia, sipulia, oliiviöljyä, creme fraiche:ia ja miesten mieliksi rapeita pekoninpalasia). Alkuun tomaattia, basilikaa ja mozzarella.
Helppo vaihtoehto, kun kuviot menivät ihan uusiksi. 




Viikolla hankkimani Mangoliat puhkesivat nekin kukkaan tänään ja voi miten kauniita ne ovatkaan. Alkakoot näiden kukkien myötä iloisempi aika! 




Viikko on ollut täynnä keväistä ilmaa ja aurinkoakin, toivoa ja odotusta....minä ja pieni koira iloitsemme auringosta ja toivomme taas pääsevämme lenkille metsiin ja rantoihin - ihan terveinä kummatkin! 


Varsinainen synttäripäivä osui viikolle, joten sitäkin juhlistettiin vähän. Minä olin toipumassa influenssasta ja koira vielä terve, joten leivottiin muffinseja ja herkuteltiin keväisessä tunnelmassa. 




Kevätsäässä on tehty pari ihanaa lenkkiä, istutettu kevättä terasseille ja taiteiltu "risutaidettakin" :) Selfie on ensimmäisellä influenssan jälkeisellä lenkillä otettu - olin aivan naatti sen jälkeen ja nukuin tunnin, mutta olin silti onneni kukkuloilla. 




Nyt hoidellaan pientä koiruutta ja toivotaan, että huomenna on jo kivuttomampi päivä. 





Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille, 

Marianna ja pikkuinen Linus 






Kommentit

  1. Oi voi Linus <3
    On tosiaan kamalaa katsella, kun eläinlapsi on sairas. Yhtälailla se on lapsi kuin ne "oikeatkin" lapset. Onni, ett pääsitte lääkäriin pikaisesti.
    Ihanan näköistä olet taas loihtinut teille kotiin... silmä lepää. Ja en ole tainnut vielä muistaa onnitella, onnea siis täältäkin, vähän myöhässä kuitenkin, mutta lämpimästi silti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellis :) Niinhän se on, eläinlapset ovat lapsia nekin ja huoli on suuri, kun kaikki ei ole kunnossa. Linuksen takamuksessa on nyt ammottava haava ja voin vain kuvitella miten kipeä se on. Istuminen on hankalaa ja ulkoillessa hän juoksee, kuin kipua karkuun. Toivottavasti paranee hyvin.

      Poista
  2. Oh, tuo on niin valitettavan tuttua. Eläimen kärsimystä on hirveä katsoa ja eläimet ovat yleensä vielä niin taitavia kätkemään vaivansa, että sitten kun sen huomaa on usein jo tosi kyseessä. Ja yleensä nämä tapahtuvat aina viikonloppuna…

    Hyvä, että synttärit kuitenkin onnistui ja että potilas on paremmassa kunnossa.
    Pikaista paranemista Linukselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - Linus saa jokaista kommenttia kohden halin :) Mistäköhän se muuten johtuu, että nimenomaan viikonloppuna tai yöllä? Pienten lasten ja eläinten tuskaa on raastavaa katsoa ja sitä tuntee itsensäkin niin avuttomaksi. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu, häntä heiluu jo vähän ahkerammin.

      Poista
  3. Voi mikään ei ole surkeampaa kuin tuskainen eläin, joka ei osaa kertoa kuinka sattuu vaan anelee katseellaan apua ihmiseltä. Itsekin pari kertaa tuossa tilanteessa olleena tiedän tunteen. Onneksi saitte nopeasti apua pikkukaverille, toivottavasti toipuminen sujuu yhtä vauhdikkaasti!
    P.s. Ihania keväisiä kukka-asetelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Apu tuli todellakin nopeasti ja Linus oli aamun ensimmäinen potilas. Eläinlääkäriäkin kävi sääliksi, sillä Linusta seurasi suoranainen ruuhka. Eiköhän se tästä taas. Kipeää tekee katsella tuon karvaturrin takamusta - haava on suuri ja niin kipeän näköinen. Onneksi se ei enää vuoda.

      Poista
  4. Sairaan lemmikin edessä tulee niin voimaton olo, kun toinen ei voi kertoa mihin sattuu. Onneksi saitte pikaisesti apua ja koirakin jo toipumassa. Mukavaa viikonalkua sinne vuonoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää viikkoa sinnekin. Täällä jatketaan toipumista. Yöllä Linus vaati viereeni sänkyyn - uni ei tullut lattialla ja nyt hänellä on toipilasnurkkaus sohvalla. Potilas saa hemmottelua, mutta niin se kai pitääkin :)

      Poista
  5. Voi Linusta! Onneksi apu tuli äkkiä ja karvainen perheenjäsen saatiin kuntoon :) On ne niin sydäntäsärkeviä, jos tietää, että kovin koskee...
    Avocadopasta on niin ihanaa, täytyykin koittaa pekonilla.
    Olin niin onnellinen, kun ma-aamuna 6.30 kotoa lähtiessäni oli suht valoisaa ja näin tunti jälkeenpäin suorastaan arska paistaa. KEVÄT!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin aurinko aivan ihanaa?!! Minäkin heräsin aamulla lintujen lauluun ja niin keväiseen tunnelmaan, että mieliala koheni välittömästi. Linus nukkui koko yön vierelläni, mutta onneksi aika rauhallisesti ja aamu oli mitä ihanin, joten tuntuu todellakin, että elämä voittaa taas. Avocadopastaan tuli 3 avocadoa, 150 gr creme fraichea, pippuria, suolaa, 2 rkl sitruunanmehua + sitruunaa avocadopalojen päälle, pari valkosipulin kynttä ja 1 sipuli. Yksi avocadoista soseutettiin ja sekotettiin creme fraicheen, loput kaksi kuutioitiin. Lopuksi vain kaikki sekaisin ja pekonia päälle. Nams. Hyvää viikkoa!

      Poista
  6. Voi pientä koirulia, onneksi pääsitte pikaisesti hoitoa saamaan! On kurjaa seurata vierestä, kun lemmikki kärsii, itse olen yhden yön nukkunut koira kainalossa eteisen lattialla ja luullut tämän kuolevan, ennen kuin aamulla päästään eläinlääkärille, onneksi kuitenkin selvisimme siitä <3
    Ihania keväisiä kuvia kodistanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina :) Kyllä se niin pelottavaa ja tuskaista on. Minäkin olen Kreikassa nuorena valvonut sairaan koirani vierellä ja olin varma, ettei se selviäisi. Yöllä olin nukahtanut ja aamulla heräsin siihen, että koiruus nuoli nenääni :) Mikä riemu! Hyvää viikkoa sinne sinulle :)

      Poista
  7. Voi Linus parkaa! Onneksi saitte apua.

    Ihanan keväiseltä näyttää kuvissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Linus paranee ja tänään menee jo aavistuksen verran paremmin. Täällä oli tänään niin upea ja keväinen aamu, että teki mieli hypellä! Katsoin juuri Suomen säätiedotusta ja teillehän luvataan aivan ihanaa ilmaa ja aurinkoa!!! Kevät <3

      Poista
  8. Voi pikkuista, pikaista paranemista sinne! <3 Siis ihania noi mangoliat, mistä sellaisia hommasit? Mulla ne kukkii vain pussilakanoissa (joista postauskin...) Voin tuntea niiden tuoksun tänne asti :)

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
  9. Voi pikkuista, pikaista paranemista sinne! <3 Siis ihania noi mangoliat, mistä sellaisia hommasit? Mulla ne kukkii vain pussilakanoissa (joista postauskin...) Voin tuntea niiden tuoksun tänne asti :)

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magnolian oksia oli myytävänä kukkakaupassa :) Niitä on kiva yhdistää myös kirsikanoksiin. Täällä jatketaan koiran hoitamista, hitaasti paranee :(

      Poista
  10. Voi toista pientä poloista. <3 Se on surkeaa kun eläimellä on kipuja, ei reppanat edes valita, ovat ja surevat. Meidän Samulle tuli isohko lasi jalkaan kun oli pojan kanssa lenkillä. Poika raukka huomasi vasta loppumetreillä ja Samu oli astunut jo lasin kovin syvälle. Toinen ei uikuttanut, ei sanonut pojalle mitään, käveli vain kipeän jalan kanssa. Oli muuten todella pitkä paraneminen.
    Linukselle pikaisia paranemisia.

    Ihanat juhlat, tunnelmia, Norjan lippu ja kaikkea hyvää. Kiitos kun jaat näitä meille, kivaa katsella ja lukea.

    Magnolia muuten on todella kaunis. <3
    Aurinkoisia päiviä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasinpalat poluilla ja kadunvarressa saavat yleensä kiukkuni kiehumaan. Ne ovat niin vaarallisia koirille ja syvälle mennyt lasinpala saattaa aiheuttaa pahan tulehduksen. Meidän potilaamme on aika vaativa ja hellyydenkipeä. Kädestä pitää syöttää pala kerrallaan, kantaa ulos ja rapsuttaa taukoamatta. Yöt sentään nukkuu hyvin, kun pääsee sänkyyn nukkumaan :) Kiva, kun tykkäät näitä juttuja ja kuvia katsella ;D

      Poista
  11. Oi voi, pikaista parenemista Linukselle <3

    Teillä on ollut ihanat juhlat, ja mitä herkkuja pöydät notkuvatkaan! Taidat olla
    aikamoinen mestarileipuri, pullat näyttävät superherkullisilta.

    Aurinkoa sinulle ja pikkuiselle karvakorvalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija. Onneksi saatiin jonkinlaista juhlaa aikaiseksi, sillä niin tekivät kaikki suunnitelmat kuperkeikkaa, kun hauveli sairastui. Olen huomannut, että pullasta tulee parempaa, kun jättää kananmunan pois (vanhempi tyttäreni on munalle allerginen). Oikein ihanaa viikkoa sinne kotikulmille ja nauttikaahan kevätauringosta :)

      Poista
  12. Onnittelut synttärisankarille ja pikaista paranemista Linukselle!
    - Paljon aurinkoa, iloa ja terveitä päiviä ♡ toivottelee Marru :)

    VastaaPoista
  13. Voi tuota suloista koiraa! Onneksi sai apua pian!
    Hurmaavat kekkerit saitte aikaiseksi ja kauniita kevään kuvia ja kukkia!
    Blogissani on sinulle pieni haaste!
    Toivottavasti lähdet mukaan!

    VastaaPoista
  14. Kiitos haasteesta. Lähden mukaan :)

    VastaaPoista
  15. Voi Linusta! Näin eläinihmisenä aina sydäntä raastaa lukea eläinkohtaloita.
    Onneksi suunta kohti parempaa! :) ♥

    Meidän edesmenneellä koiralla tuli kerran anaalirauhastulehdus, se alkoi hyppimään aivan holtittomasti ympäri taloa, sohvien ja sänkyjen ylitse, ei ollut aavistustakaan mikä sillä on. Vietiin se äkkiä eläinlääkäriin ja kerrottiin että se hyppii huonekalujen ylitse, jolloin eläinlääkäri tuli kurkanneeksi anaalirauhasia - jep, siellähän se vika. Jostain syystä niiden tulehtuminen sai sen käyttätymään kengurun lailla.

    Tästä on jo kymmenisen vuotta aikaa, en silloin ollut vielä edes juurikaan tietoinen anaalirauhasongelmista, mutta se opetti hyvin paljon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset