Aateliston vieraana Hardangerissa

Terveisiä Hardangerista - smaragdin vihreästä, sadunomaisesta, henkeäsalpaavan kauniista Rosendalista!

Matkasimme Rosendaliin tiistaina ja ajomatka täältä Stavangerista kestää pyöreät neljä tuntia sisältäen kaksi lauttaetappia ja monta tunnelia. Pisin tunneleista on merenalainen ja 8 km pitkä. 
Ajomatka tehtiin sateessa, mutta maisemat eivät siitä kärsineet - niin jylhää ja kaunista kaikkialla. 






Rosendalissa meitä odottikin sitten sellainen satukirjatunnelma, ettei paremmasta väliä. 
Vuono oli niin vihreä, massiivinen ja lämmin. Raskaat pilvet nuokkuivat matalalla ja illalla saimme ihastella niiden vetäytymistä vuorten yli samalla, kun aurinko liukui pitkin vihreitä seiniä ja muutti maisemaa. Pilvet, aurinko, lumi vuorten huipulla ja vihreys - mikä näytelmä! 


Vuonossa äänettömästi lipuvat purjelaivat kruunasivat maiseman. 




















Koko Rosendal tuoksui ruusuilta ja hedelmiltä. Me olimme onnekkaita, sillä vaikka pilvet vuorten reunoja silittivätkin, emme saaneet sadetta niskaan ja lämpötila pysyi siinä 18 asteen nurkilla. 
Alla olevassa kollaasissa näkyy Rosendalin pääkatu. 







Kvinnheradin  kirkko sijaitsee ikäänkuin hyllyllä ja katselee merelle. 
Kirkko on rakennettu englantilaisvoimin 1250 ja kuuluu baroniet:iin.






Vanhat hautakivet.






Ei ole parkkipaikassa valittamista - autollakin on mitä katsella :) Tämä on Kvinnheradin kirkon parkkipaikalta - autosta napattu. 




Ja sitten Rosendalin kartanoon, joka on kuin koru vuorten sylissä. 
Baroniet!
Baroniet valmistui vuonna 1665 ja sen ensimmäiset asukkaat olivat Karen Mowat (silloin Norjan rikkain perijätär) ja hänen tanskalainen miehensä Ludvig Rosenkrantz. 
Talo oli ensin vain tila, mutta Tanska-Norjan kuningas Christian V antoi sille Baroniet-arvon (Ludvig ylennettiin paroniksi). 
Nykyään, pitkän ja kiemuraisen historian jälkeen, baroniet kuuluu Oslon yliopistolle. 

Me osallistuimme opastetulle kierrokselle ja saimme ihastella talon upeita huoneita, taidetta ja menneen ajan hienouksia. Kuvata huoneissa ei saanut, mutta alimman kerroksen keittiössä oli sentään lupa kuvata - edelleen siis downstairs :)

Mieheni huvittui siitä, että omat romukaupasta laahaamani huonekalut, pesuvadit kannuineen, tekemäni ruusunlehtipotpourrit, jne. löytyivät kaikki näistä vanhoista huoneista. "Pitäisikö hermostua? Kuka sinä oikeastaan olet?"- sitä hän täällä kulkiessaan mietti :)
Hahaa....The lady of the house nyt ainakin....







Baroniet on tunnettu ruusuistaan ja yrteistään. 
Tässä ruusutarhaa.






















Tyytyväinen turisti. Esteetikolle tämä paikka on mannaa. Rakennus kuin koru, sisustuksia eri aikakausilta, puutarhoja ja maisemat ympärillä.











Yrttitarhaa.





Vuorilta virtaavat putoukset. Vuorilla on vielä luntakin. 
Kuvat putouksista otin hyvin kaukaa kylän toiselta laidalta, mutta ihmeen hyvin tuo objektiivi ne tallensi.











Hattebergfossen.

















Kuvasin Rosendalissa tilauksesta myös maailman suloisimman 90-vuotiaan Elsen syntymäpäivät ja sepä vasta kunniatehtävä olikin. 
Kyyneleet tunkivat pakostakin silmiin, kun hyvästelin tämän kauniin ihmisen, joka varasti sydämmeni - täydellisesti. 

Else asuu pienessä talossaan yksin, hän on leski. Taloa ympäröi kukkmeri, ikkunoilla on punaisia pelargonioita ja kaikki on somaa, siistiä ja romanttisen kaunista. Else hoitaa puutarhansa ja pihansa itse - hän käyttää siihen noin 3-4 tuntia päivittäin. 
Elsen koti huokuu menneen ajan rauhaa ja tarinoita eletystä elämästä. Hän ei halua kotiinsa tiskikonetta tai mikroaaltouunia. Täällä kokee ajan pysähtyneen.
Hän keitti meille pannukahvia ja tarjosi juhlien jälkeen "nattmat" - norjalainen perinne suurissa juhlissa, jotka kestävät illan myöhäisiin tunteihin. 
Hänen halauksensa olivat niin täynnä rakkautta ja hyvää energiaa, että olisin halunnut jäädä tähän pieneen taloon pitkäksi aikaa. 
Else on hyvin kaunis nainen. Hänellä on lapsekkaan avoimet kasvot, kiltit ja iloiset silmät, suloiset hymykuopat ja heleä nauru. Hän pukeutuu kauniisti ja tyylikkäästi. 

Joskus eteemme tupsahtaa ihmisiä, joihin me vain yksinkertaisesti rakastumme. Minulla on sydämmessäni muutama sellainen - forever. 
Else on minulle sellainen ihminen. Hänen olemuksensa ja energiansa saivat minut tuntemaan jotakin niin suurta, rakkautta ja iloa, että koko maailma tuntui heti paremmalta paikalta. 




Kotimatkalla kyläilimme mieheni tädin luona Stordilla ja saimme yöpyä heidän pikkuisessa vierasmökissään. Heidän puutarhansa on aivan omaa luokkaansa ja merinäköala luo sille upean taustan. 
Me olimme täällä kuin Herran kukkarossa ja nautimme lomastamme täysin siemauksin. 





Aion palata sekä Rosendaliin ja Stordiin matka- ja lomareittiehdotuksen tiimoilta vähän myöhemmin. Kerron silloin enemmän hotelleista jne. 



Tänään onkin sitten  lomailtu Stavangerissa ja Gladmat festivaaleilla. 
Vuosittaiset Gladmat festivaalit ovat pohjoismaiden suurin ruokafestivaali ja neljän päivän aikana täällä on noin 250.000 kävijää. 
Kursseja, kojuja, maistiaisia, perinteitä, trendejä, paikallisia herkkuja ja ohjelmaa. 


Me maistelimme tänään kalalautasta, jossa lumirapua Barentsinmereltä, hummeria, katkarapuja ja lohta. Lisäksi oli maistettava kalakeittoa ja ostettava rømmemunkkeja.













Meriherkut löytyivät täältä.







Kuplivaa ja seafoodia vähän privaatimmin? 






Loma jatkuu yhä ja elämä on hetken yhtä juhlaa vaan :D


Sain muuten ystävältäni tämän seuraavan quoten edelliseen fb-pohdiskeluuni liittyen ja jätän teidät tällä kertaa huumorin merkeissä! 
Aika paha kyllä ;) Huh! 





Tuskin pystyn koskaan fb kokonaan jättämään - en voi jäädä pois tärkeistä ryhmistä ja liian koukussa olen muutenkin, mutta mökille valitsen kuitenkin sen kirjan :)

Ja hei.....Teija Hakula, KIITOS JA HALIT!!!  Posti toi yllätyksen ja sen lukeminen voittaa fb:n koska vaan!!! Ihanaa! 


Voikaahan hyvin ja toivotaan edelleen sitä lämpöä kaikille ja kaikkialle.

Vi snakkes, Marianna

Kommentit

  1. Voi kiitos tästä ihanasta ja kauniiden kuvien sulostuttamasta kiertoajelusta:)

    VastaaPoista
  2. Kiva, että tykkäsit.
    Paikka oli kyllä niin kaunis, että pilvetkään eivät haitanneet ollenkaan ja tuntui, että se valtava turistimassa, joka siellä oli, katosi jonnekin tuonne vihreyteen. Rauhallista ja idyllistä.

    VastaaPoista
  3. Oi miten kaunista!♥
    Hyvää loman jatkoa!♥

    VastaaPoista
  4. Rakastan tätä sun blogia, kun aina pääsen matkalle kauniisiin maisemiin ja hih tuolle loppukaneetille. :)

    VastaaPoista
  5. Olipa teillä hieno matka, huikaisevaa nähtävää. Näitä on aina niin kiva lukea. Upeita kuvia.

    VastaaPoista
  6. Sydämellinen kiitos ihanasta nojatuolimatkasta Rosendaliin <3
    Voi mitkä maisemat ja mikä tunnelma! Kaikkialla niin vehreää ja
    vihreää.
    Kiva kuulla, että posti löysi perille. Mukavia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus taas, kiitos <3
    Voin kuvitella, että Else on vienyt sydämesi. Vanhoilla ihmisillä on sellaista elämänviisautta ja sydämen sivistystä, että sen arvoa on vaikea edes mitata. <3
    Ihania lomahetkiä sinne edelleen! :)

    VastaaPoista
  8. Niin kaunista ja satumaisen ihanat kuvat!
    Kyllä tuolla mieli lepää kaiken kauniin keskellä!
    Stavangerissa muistan minäkin muutama vuosi sitten käyneeni ihastelemassa vuorimaisemia!

    VastaaPoista
  9. Upeaa ja upeaa! Hih, nauratti: kuka sinä oikeastaan olet :) Vesiputoukset ovat mahtavia!

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset