Mitä stressi meille tekeekään?

Me kaikki tunnemme sen - kutsumattoman ja salakavalan vieraan, joka kiusaa meitä aika ajoin (tai pitkään ja tasaisesti) ja tekee meille hallaa niin monin eri tavoin. 

Stressi tekee ärtyiseksi, se valvottaa öisin, se kutittaa, se pudottelee hiuksia, se lihottaa, se rasittaa sydäntä, se häiritsee keuhkoja, se heikentää muistia.....ja se saataa jopa tappaa! 

Stressi pahentaa kaikkia kroonisia sairauksia ja on ilmeisesti myös syynä/osasyynä useampiin niistä, ainakin autoimmuunisairauksiin. 
Tästä keskustelin torstaina kiinalaisen ystäväni kanssa ja odottelen nyt hänen lääkäri-äitinsä ohjeita oman sairauteni suhteen. Kiinalaisen lääketieteen mukaan psoriasis-sairauteni vaikuttaisi nimittäin stressin aiheuttamalta - immuunijärjestelmän vahingoittuminen pitkään kestäneen stressin vuoksi - siinä kiinalainen diagnoosi ja uskon siihen täysin. 

Minun elämääni on viimeisen kahdeksan vuoden aikana mahtunut paljon surua, pettymyksiä ja murhetta. 
Tyttäreni kiusaamistarina ja hänen vaikeutensa ovat olleet niin suuri surun, huolen ja taistelun aihe, ettei paremmasta väliä. Se on varjostanut kaikkea elämässämme ja tekee sitä yhä. 
Kun samaan aikaväliin mahtuu vielä syöpäsairautta ja läheisen kuolema, kolmen muun läheisen vakava sairaus ja sitten vielä se tavallinen työ- ja arkistressi (pitäisi olla töissä ja läsnä läheisille samaan aikaan), on paketti valmis. 
Tämän mukavan pikku yhdistelmän voi vielä maustaa ympärillä olevilla vaikeilla ja vähemmän mukavilla ihmisillä, jotka harrastavat "kattiloiden hämmentämistä"  - miten "mukava" lisä se elämässä onkaan. 

Minut, kuten varmasti monet teistä muistakin, on kasvatettu olemaan vahva. 
Paha mieli ja väsymys on vain karistettava pois hartioilta ja pysyttävä menossa mukana. 
On sopeuduttava, hyväksyttävä, kestettävä - ja kaikenlaiset suremiset olisi parasta hoitaa omalla ajalla. 
Nykymaailma on menestyjien maailma ja kaikenlainen väsyminen tai epäonnistuminen on heikkoutta, jolle ei täällä ole tilaa. Tehokkuus ei saisi kärsiä, sillä tehokkuus on aikaa, aika on rahaa ja raha on kaiken mittari. 
Mikä upea jalansija stressille siis! 

Positiivisena ihmisenä (taivaan kiitos, että olen sitä), haen omat voimani luonnosta, kirjottamisesta ja valokuvaamisesta. Olen taitava sopeutuja ja taistelijaluonne, mutta minullakin on ilmeisesti rajani. Vahvan ja rauhalliselta vaikuttavan kuoren alla tapahtuu jotakin - iho sairastuu! 

Olen seurannut PPP-psoriani päiväkirjan avulla ja huomannut, että pienikin stressi saa sen todella pahaksi. 
Stressi on minulle nykyään suoranaista myrkkyä ! Yhtäkaikki voisin juoda arsenikkia.
Minulla stressi kukkii siis käsissä, se ei pysy enää piilossa. Entäpä, jos se ei näkyisi? Mitä se sitten kehossani tekisi ja missä?

Stressi on vaarallinen pitkäaikaisvieras, siitä ei ole epäilystäkään! 

Päiväkirjani paljastaa kuitenkin myös sen, että käteni parantuvat aina maalla. 
Siksipä lähdin sinne tälläkin kertaa käsieni "räjähdettyä" psorikukille ja työkykyni jäädessä hanskojeni tapaan naulaan. 
Paraneminen alkoi heti!!!

Maalla on hiljaista. 
Siellä on niin hiljaista, että lintujen siipien lyönnit, oksan katkeamisen ja meressä hyppäävän kalan voi kuulla. 

Maalla on vanha ja lämmin energia. 
Vesikauhan ääni ämpärissä, poriseva kahvipannu, takkatuli, tuulen henkeäys avoimesta ikkunasta, puisen talon natinat - ei ole kiirettä mihinkään. 

Maalla on kaunista.
Vuono on kaunis aina, kaikkina vuodenaikoina, vuorokaudenaikoina ja säällä kuin säällä. Se muuttuu alati.  
Puut, pensaat, metsä, pihan kukat, linnut ja muut pihapiirin asukkaat ovat puolestaan kuin kauniita ystäviä. Ne yllättävät usein pienillä ihmeillä. 

Stressi ei viihdy täällä, sillä tehokkuus ja aika-on-rahaa eivät päde täällä. 
Täällä on lupa surra, levätä, pohdiskella ja huutaa metsään, jos mieli tekee. Sitäpaitsi, muu maailma tuntuu valtavan kaukaiselta täältä katsoen! Todella kaukaiselta!

Luin jokin aika sitten Sari Halosen kirjoituksen: Pienin askelin kohti omaa unelmaa, Lääkärin ääni- palstalla Potilaan lääkärilehdessä.
Kannattaa lukea - Potilaanlaakarilehti.fi. 

Sari Halonen kertoo jutussaan perheensä muutosta 30 m2 mökkiin maalle ja elämän muuttumisesta tämän hurjan muutoksen myötä. 
Minä olen nyt vakavissani pohtimassa samaa! 
Tiedän, että ongelmat eivät sinänsä muuton myötä mihinkään katoa, mutta mitäpä, jos omat voimavarani kasvavatkin siten, että jaksan ongelmien hoitoa taas paremmin - jopa ihollani?
Mitäpä, jos hyvä oloni kasvaa niin paljon, että asioiden kokeminenkin muuttuu olennaisesti? 

Haluaisin nyt kokeilla tätä maalla asumista ja minulla olisi siihen mahdollisuus jo keväällä? 
Terveyteni tuntuu tarvitsevan vähän suuremman elämänmuutoksen ja lääke, joka hoitaa sairautta, ei pelkkiä oireita, on selvästikin valmiina! 
Perhettäni en toki voi kokonaan kaupunkiin hylätä, mutta eipä tästä nyt niin pitkä matka tuonne vuonon mutkaan ole, etteikö kokeilu onnistuisi. 

Tässä kuvia hoitopäivästäni "lääkekaapissani" :)

Keskiviikkoiltaa omalla rannalla. Huomaatteko kalan hypyn?






Aikainen torstaiaamu ja päivän pieni sadonkorjuu. 













Jospa ottaisin täällä pidemmän tauon ja kirjoittaisin vaikkapa kirjan? 





Ohjelmastakaan ei ole pulaa. 
Ensimmäinen kuva on varkaasta, joka lensi kuin suoraan kohteensa luo, nappasi siltä ruuan suusta ja liihotteli eteenpäin. 
Toinen kuva on vaskitsasta, joka oli jäädä ruohonleikkuriin. Pitkään sitä seurailin, koska sillä oli kohtaamisen jälkeen veripisara nenullaan, mutta ihan reippaasti se liikkui ja haisteli kielellään, joten toivon, että kaikki kävi parhain päin. 






Niin....jos käärmeen oloinen vaskitsa (joka kuuluu sisiliskojen lahkoon) ei kauhistuta, niin tässäpä nämä keskiviikkoiset käteni.....joka hirvittää?

Kakkoskuvassa olen poistanut kiristävän karstan öljyn avulla (nopeuttaekseni paranemista), mutta iho ei juurikaan kestä mitään. 
Nämä ovat niitä stressinkukkia - niistä toivoisin pääseväni eroon. 







Miten te reagoitte stressiin? 
Entäpä, oletteko te koskaan miettineet suurempaa elämänmuutosta pois rutiineista ja totutusta? 


Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille, 

Marianna
















Kommentit

  1. Kauniita sanoja rauhallisuudesta luonnon keskellä!
    Stressi on mörkö, sitä ei pidä päästää ulos pimeästä luolastaan!
    Ja pimeässä se pysyy kauniiden ja positiivisten ajatusten ansiosta!
    Kirjoita ihmeessä kirja! Ota omaa aikaa ja anna rentouden viedä sielu hetkeksi lepäämään luonnon keskelle kauneuteen!

    Rakasta elämää ja täytä sydämesi onnella!
    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa. Stressiä parantavat kauniit asiat, luonto, eläimet ja niiden antama hyvä mieli.
      Ilmankos käteni paranevat aina maalla ja esim. Rodoksella ;)

      Kauneutta on onneksi helppo ympärilleen rakentaa ja kaunista luodessa rentoutuu täysin.
      Mukavaa viikkoa sinne <3

      Poista
  2. Voi Marianna, minä niin toivoisin, että pääsisit lopullisesti eroon tästä viheliäästä vaivasta!!! Luojalle kiitos, sinulla on tuollainen paratiisi maalla ja joka ihan selkeästi tekee sinut onnelliseksi. Toivotan sinulle rauhaisia päiviä, viilenevässä syksyssä <3
    Itselläni ei ole ollut pahempia stressejä, toki jotkut päivät on vaikeampia kuin toiset, mutta sinun vastoinkäymisiisi verrattuna, minulla ei ole mitään murheen aiheita (paitsi ihan niitä arkisia, mitä kaikilla muillakin..).
    Lähetän terveiset ja virtuaalihalit myös tyttärellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nipsu, halit menivät perille :)
      Aina ei todellakaan ole helppoa paeta ympäristön kuumana tarjoilemaa stressiä. Sitä ei voi ihan helposti valita pois, ellei sitten kokonaan laista vastuusta....ja sitähän ei lähimmäisten suhteen voi tehdä. Ikävät energiavaras-tuttavuudet voi onneksi jättää kuvioista pois.

      Oikein ihanaa viikkoa sinne <3

      Poista
  3. Hieno kirjoitus Marianna! Stressi on mörkö niin kuin Susanna jo sanoo. Olen työssäni joutunut henkilöitten kanssa tekemisiin, jotka ovat stressin ja paineitten kanssa palaneet loppuun. Pieni stressi on ihan ok, mutta jatkuvan stressin kanssa eläminen syö ihmistä. Ja lopulta vie voimat. Ja siitä nouseminen on pitkä prosessi.
    Kirjoita ihmeessä kirja, sinulla on sana hallussasi ja hyviä ajatuksia. Ja mahdollisuudet keväällä "pysähtyä" ja katsoa maailmaa toisin silmin.
    Lämpimät terveiset sinulle ja perheellesi sinne vuonoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia <3
      Työstressi on erittäin vaarallista sekin ja kuten sanottu, voi pilata terveyden kokonaan.
      Tämä omani on lähinnä lähimmäisten tilanteiden ja ajanpuutteen aiheuttamaa, vastuu ja huoli kun painavat hartioillani.

      Kirja on harkinnassa ja suunnitelmissakin :) Maalla ajatus juoksee luovemmin, joten koetan nyt todellakin saada mahdollisuuden maalaiselämään jo kevättalvella - jännää nähdä onnistuuko se.

      Mukavaa viikkoa <3

      Poista
  4. No jos missa,niin tuollaisissa olosuhteissa stressi kaikkoaa!
    Mina en pahemmin stressaannu eika kovin vaikeita asioita ole kohdalle osunnut.Ja niista vaikeistakin on selvitty..En osaa kummemmin neuvoa stressista,muuta kuin kuunnella omaa kehoa ja mielta ja tunnustella mika tuntuu itelle hyvalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Keho kyllä kertoo tiloistaan, kuten minulla nyt.
      Omalla kohdallani ongelma lienee juuri se, että olen sekä positiivinen että vahva, enkä heti edes huomaa stressin määrää.....kunnes se näkyy näin.
      Elämässä mennään aina ylä-ja alamäkiä, mutta meille nyt vaan tuntuu kertyneen paljon ikävää yhteen kasaan.
      No, toivon vähän helpompia aikoja - pakkohan niidenkin joskus on tulla :)

      Poista
  5. Olen niin surullinen, että kätesi ovat jälleen tuossa kunnossa, niiden täytyy olla todella kipeät :-(
    Allekirjoitan väitteen, että pitkäaikainen stressitila on monien sairauksien syypää. Itse poden korkeaa verenpainetta, jonka syys on stressiperäinen. Myös kasvoni kärsivät stressistä, kun kierrokset käyvät liian kovilla saan suunympärysihottuman, joka ei niin vaan pois lähdekään.
    Ajatus maalle muuttamisesta kuulostaa ihanalta, itsekin olen salaa haaveillut elämästä maaseudun rauhassa. Kannustan sinua kirjan kirjoittamiseen, olen ekana jonossa
    sitä ostamassa :-)
    Laitan kädet ristiin ja toivon sinulle pikaista paranemista. Olet ajatuksissani just nyt. Puss och kram <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Teija ja haleja takaisin <3
      Tää elämä on vähän tällaista toisinaan.....ikävät asiat kasaantuvat ja vuorokaudessa on yht'äkkiä liian vähän tunteja.
      Unelma maaseudusta on monelle varmasti tuttu ja jotenkin moniin meistä sisään rakennettu. Kaipaamme rauhaa ja aitoa kauneutta, joka maalla on kaikkialla. Siellä laskee verenpainekin - eikö vain?

      Mukavaa viikkoa ystäväni <3

      Poista
  6. Minä reagoin stressiin vatsallani. Tuoka ei maistu ja sattuu. Luonto on minulle suuri stressinpoistaja. Voiko olla ihanampaa kuin metsässä samoilu ja sen hiljaisuudesta nauttiminen. Toivottavasti saat stressin nujerrettua ja ihosikin paranee. Itselläni atooppinen ihottuma joka välillä aika hurja. Mukavaa syksyn jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että ihosairaudet tykkäävät huonoa sekä stressistä että talvesta. Onneksi todellakin on tuo luonto ja sen antama rauha.

      Mukavaa viikkoa AnniK <3

      Poista
  7. Stressi on huomaamaton vieras. Näkyväksi se minunkin elämässä tulee vasta käsiekseeman ja vatsaoireiden myötä. Koko kesä on mennyt taistellessa käsi-ihottuman kanssa ja kyllä tässä ollaan kortisonikierteessä. Ihokin on niin ohut ja tiukka jo, että repeilee ihan itsekseen ja paranemisvaihe kestää. Kiitos ihanasta blogistasi, jossa on aina niin mielenkiintoisia kirjoituksia ja kauniita kuivia. Nautitaan ihanasta syksystä! Tänne Lappiinkin on nyt luvattu kaunis ja aurinkoinen viikonloppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija-Maarit :)
      Minulla on sama juttu, eli kortisonin jäljiltä ohut iho, joka ei enää kestä mitään. Kortisonin lisäksi ovat minulle tarjonneet niin hurjia hoitoja, että maksakin olisi vaarassa, eli kiitos ei!

      Kiva, että tykkäät käydä täällä ja oikein ihanaa viikkoa sinne Lappiin <3

      Poista
  8. Juu tuttua on tämä stressi. Olen nuorenpana stressannut kovasti esim. Sellaisia asioita mihin en ole itse voinut vaikuttaa. Nyt kun ikää on tullut ja elettyä elämää on takanapäin. Voi opetella itsensä kanssa elämistä niin että koittaa löytää jokaisesta päivästä jonkin ilon aiheen. Ja pulmatilanteen tultua vastaan, kysyy itseltään voinko vaikuttaa tähän, jos en niin huis, yläilmoihin koko ongelma. Ei sitä voi koko maailman murheita mukanaan kantaa. Hektisen työviikon jälkeen tapaamme mieheni kanssa käydä avannossa, talvella ja se on kyllä sellainen shokki elimistölle että stressi lähtee! Myös vuorotteluvapaa, jota pidimme viime vuonna auttoi niin että työssä jaksaminen ja stressi kynnys sai ihan uudet ulottuvuudet. Harmi että sitäkin ollaan tiukentamassa. Ehkä meidät ihmiset on luotu niin että jotkut stressaavat toistenkin puolesta.... Kaikkea hyvää sinne ihaniin maisemiin ja toivotaan että huolesi tasoittuvat .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo avanto onkin oiva idea. Olen venyttänyt uimakauttani jatkuvasti ja nykyään se on huhtikuusta lokakuuhun - vuono on harvemmin mikään lämmin :)

      Minulla stressi muodostuu lähinnä vastuuntunnosta läheisten auttamista ajatellen. Iäkkäitä ja sairaita ihmisiä ei voi jättää auttamatta, ei myöskään omaa tytärtä, jolla on vaikeaa. Työt on hoidettava kaiken muun ohella ja aika on kortilla. Kampaajalle ja hammaslääkärille on yrittänyt ehtiä nyt kahden kuukauden ajan....apua!

      Metsään on siis hyvä välillä huutaa :D

      Oikein hyvää viikkoa sinulle <3

      Poista
  9. Kauniita kuvia ja mielenkiintoista asiaa! Minä oon aika kova stressaamaan ja ihmeellisesti se vaan vaikuttaa kaikkeen mitä teen ja ajattelen - olen siis aikamoinen kiukkupussi, kun stressi tulee kylään. Minullakin on usein vaivana stressivatsa ja jos oikein kunnolla on asiat sekaisin niin tukka ohenee! Loppujen lopuksi olen kuitenkin parhaimmillani pienen kiireen ja stressin keskellä - asiat tulee hoidettua paljon tehokkaammin.

    Toivottavasti kätesi parantuvat pian ja syksyn tuulet puhaltavat huolet pois mielestä - pirteää viikon alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini-Pauliina :)
      Pieni stressi onkin muuten ihan ok juttu, eli kuten sanoit, hommat tulee hoidettua.
      Minulla ongelma lieneekin juuri siinä, että en itse sitä stressiä heti huomaa ja kädet lienevätkin siksi jonkinlainen STOP-kyltti.

      No, toivotaan, että asiat täällä rauhoittuvat taas.

      Mukavaa viikkoa sinulle :D

      Poista
  10. Minä olen myös kova stressaamaan, ja olen potenut/poden pälvikaljua, stressin pahentamaa astmaa, punajäkälää jne...Pitkään olen miettinyt elämänmuutosta.

    Voimia ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin tuttua, eli astma täälläkin ja pari vuotta sitten kalju läiskäkin......huh!
      Luulenpa, että veri vetää niin maalle ja toisenlaiseen elämään, että keho oireilee kaikin tavoin.

      Voimia sinullekin Sussi <3

      Poista
  11. Voi huh käsiäsi. Näyttävät hurjilta. Ihmisen keho on ihmeellinen ja se pysäyttää keinolla tai toisella jos itse ei tajua pysähtyä tai edes jarruttaa. Hienoa, että sinulla on tuollainen "lääkekaappipaikka" olemassa. On kullanarvoista tuntea itseään ja tietää missä tai miten pystyy rauhoittumaan edes hetkeksi. Välillä se jarruttelu tai pysähtyminen on vain niin kovin vaikeaa kun stressattavaa pukkaa ovista ja ikkunoista (sanoo toinen stressaaja). Toivottavasti arkesi alkaa helpottaa ja saat murheita pois mielestäsi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu T :)
      Ihan mun ajatuksiani tuossa kirjoittelet - eli, kädet ovat todellakin se "STOP-merkki" ja kenties hyvä niin. Niiden vuoksi on pakko pysähtyä.

      Kyllä se tästä varmasti taas.....ja onneksi on niin paljon hyvää ja kaunista vastapainona - se on tärkeää.

      Ihanaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  12. Voi Marianna <3 Tärkeä asia ja aihe... Minä olen ollut melkoisen kova stressaamaan nuorempana. En oikein tiedä, missä vaiheessa se hellitti ja mistä se johtui...
    Toki vieläkin välillä kiire aiheuttaa stressiä, mutta lehmänhermoineni selätän sen aika nopeasti. Päänsärky on mulla ehkä se, miten reagoin.
    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä levollisemmaksi muutun - olen ainakin huomaavinani.
    Tunnistan itsessäni vahvasti tuon elämänmuutoksen kaipuun. Jos mistä, niin oravanpyörästä pois hyppäämisestä haaveilen. Haaveilen aidosti siitä, että voisin tehdä haluamaani työtä itsenäisesti aikaan ja paikkaan katsomatta. Kirjoittaa, ommella, piirtää. Tiedän, että se vaatisi pohjaksi vähintään lottovoiton, mutta haaveilu ei ainakaan maksa mitään :D
    Voin hyvin uskoa, että nuo henkeäsalpaavat maisemat ja tuo koko ympäristö helpottaa oloa ja käsienkin parantuminen on nopeampaa. Hieno ajatus tuo maalle muuttaminen - ihan mahtava "lääkekaappi"! Ja jos vielä mahdollista oikeasti, niin... go for it!
    Kauniita syyskuun päiviä ja paljon voimia päiviisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellis <3
      Samat ovat unelmat - kunpa voisi luoda jotakin omassa rauhassa maalla. Täytyy siis vain muistaa lotota ;) ja unelmoida!

      Kukapa sitä tietää mitä parin vuoden päästä kirjoitellaan? - jospa vaikka....

      Ihanaa viikkoa Ellis ystäväni <3

      Poista
  13. Hurjat noi kädet - ei niillä paljon töitä tehdä. Selittämättömien iho-oireiden taustalla on usein "psyykkiset" syyt, johon siis stressikin luetaan. Se saattaa menä niinkin, että stressi vaikuttaa suoliston tilaan ja se sitten heijastuu iho-oireina.

    Stressi on hankala juttu sikäli, että se voi tulla hiipien ja salakavalasti. Vähitellen epänormaalista tulee normaalia, eikä sitä edes huomaa. Myös sinänsä positiiviset asiat voivat aiheuttaa stressiä, jos ja kun niitä on liikaa. Itsellähän oli tämä tilanne ennen Norjaan muuttoa. Vasta täällä tajusin, miten tolkuttoman väsynyt ja stressaantunut olen ollutkaan. Yritin hoitaa itseäni hankkimalla elämääni mukavia juttuja opiskelemalla, mutta itse asiassa aiheutin sillä vain lisää stressiä.

    Arvaat varmaankin, mitä mieltä olen maallemuutosta ja sen parantavasta voimasta :). Koska sulla on tuollainen mahdollisuus niin kokeile ehdottomasti!

    Malttia toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että vaikka itse olenkin nyt löytänyt tasapainon työssäni jne., stressi pukkaa todellakin "ovista ja ikkunoista" läheisteni kautta.
      Stressini tulee siitä, että en ehdi olemaan läsnä kaikille tarvitseville ja heitä riittää. Neljä läheistä jatkuvan tuen ja avun tarpeessa on aika rankka lasti työn ja arjen ohella.

      Toivottavasti tämä tästä helpottuu.

      Sinä olet kyllä onnentyttö siellä hevosten seurassa maalla <3 Oikea valinta!

      Mukavaa viikkoa <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset