Miksi minä kirjoitan blogia?

Niinpä....miksi kirjoittaa blogia? Miksi kertoilla täällä tekemisistään, ostoksistaan, lomistaan ja ruuistaan? Miksi kuvata villapaitoja, sohvatyynyjä ja omia nurkkiaan?

Moni tuntemani bloggaaja on kuluneen viikon aikana postaillut/vastannut juuri tämän aiheen tiimoilta ja siksipä tartun nyt siihen minäkin! 

Vuonon kimallus syntyi vuonna 2011 sisustusalan opintojeni yhteydessä. 
Opettajani suositteli tuolloin blogin pitämistä, koska sen kautta harjaantuisivat sekä valokuvaaminen että sommittelu ja alkuperäinen tarkoitukseni olikin kirjoittaa jonkinlaista sisustusblogia. 
Sellaista Vuonon kimalluksesta ei kuitenkaan tullut ja vaikka täällä sisustamisestakin silloin tällöin kirjoitan (edelleen rakas aihe), on blogini varsin "rönsyilevä" aiheidensa suhteen. Elämä kun on muutakin, kuin sisustamista :)

Blogini sai starttiapua tyttäriltäni, sillä blogimaailma on minulle aika tuntematon paikka. En myöskään uskaltanut/kehdannut kertoa blogistani juuri kenellekään - siitä tiesivät vain lähimmät ystäväni ja perheeni Suomessa. 
Olin varma, että blogiani naurettaisiin, jos tieto siitä leviäisi....ja onhan näin toki osittain tapahtunutkin.

Rohkeus kasvoi pikkuhiljaa ja uskaltauduin lopulta kertomaan blogistani muille bloggaajille, jotka antoivatkin sitten NIIN  positiivista palautetta, että en enää pitänyt blogiani vakan alla, vaan kerroin siitä rohkeasti muillekin. 

Blogini on pieni ja vaatimaton suuressa blogimaailmassa, mutta sillä on oma lukijakuntansa. Blogissani on vierailtu nyt reippaat 90 000 kertaa ja se on aika uskomaton luku minulle, joka hissukseen täältä vuonosta kirjottelen.
En tee blogiyhteistyötä tai kuulu mihinkään blogiyhteisöön - lähinnä siksi, että olen ulkosuomalainen bloggaaja, enkä edes tiedä minne kuuluisin.


Blogin kirjoittaminen on antanut minulle paljon ja harrastuksena suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. 

Ruostunut äidinkieleni kirjoittaminen on tervehtynyt lähes entiselle tasolleen ja se on hieno asia. 
Olin nuorena ahkera kirjoittamaan ja koulun kirjoituskilpailuista voitin jopa rahapalkintojakin :) Olin myös ahkera kirjeenvaihtaja ja paksuhkot kirjeeni matkasivat maailamalle aina nettimaailman syntymiseen asti. Kirjeeni olivat aina monisivuisia ja kuoret vuorattu valokuvanipuilla :)
Vuodet maailmalla (lähes koko aikuinen ikäni) ruostuttivat pikkuhiljaa nimenomaan kirjoitettua kieltä, jonka blogin pitäminen on hienosti korjannut niin, että "kynä" sauhuaa taas kevyemmin!

Koen blogin kirjoittamisen kirjeenvaihdon kaltaiseksi/sitä korvaavaksi harrastukseksi.

Rakastin koulussa myös esitelmien pitämistä ja näyttelemistä. Muistan elävästi, miten pidin tunnin mittaisen esitelmän lomamatkastani Las Palmasiin (kuudes luokka), selostin historiantunnilla lähes koko Homeroksen Odysseian ja olin mukana lähes jokaisessa näytelmässä ja esitelmässä, joka pystyyn laitettiin. 
Olen aina ollut innokas "opas" ja "luennoija" .......tai kuten eräs entinen ystäväni minua kuvaili: "attentionwh...., kun tarvii aina olla esillä ja äänessä". Ehkä sitten niin.

Blogin pitäminen on kehittänyt minusta myös entistä paremman valokuvaajan. Valokuvaaminen ja blogin kirjottaminen kulkevat niin rinnakkain ja molemmat harrastukset vievät minua ulos luontoon, retkille, uusiin elämyksiin ja jopa kursseille. 

Valokuvaaminen auttaa minua rentoutumaan ja saa unohtamaan sairauteni ym. elämän surut ja murheet. Kuvaanpa sitten Firenzen katuja tai omaa mökkirantaa, olen niin onnellinen ja keskittynyt, että menetän jopa ajantajuni.
Valokuvaamisen suhteen nälkäni onkin suuri ja haluan alati oppia lisää, tulla paremmaksi ja nähdä yhä enemmän kauneutta objektiivini läpi. 

Blogi on tuonut elämääni myös uusia ystäviä - blogiystäviä :) Heidän bloginsa vievät milloin kotikaupunkiini Turkuun, milloin Kreikkaan, milloin Helsinkiin...... He kannustavat, lohduttavat, jakavat ruokaohjeitaan, ilojaan ja surujaan......ja lähettävät jopa yllätyspaketteja ihan oikeassa postissa :D 

On ollut erittäin mielenkiintoista huomata, että esim. kuvaamisen tai sisustusopintojen/-töiden suhteen suurin kannustus ja palaute ovat tulleet nimenomaan blogimaailmasta - lähiympäristön ja ystäväpiirin ollessa vaitonainen. 
Ilman teitä blogiystäviä en tietäisi esim. kehittyneeni valokuvaajana entistäkin parempaan suuntaan (joten en varmastikaan epävarmana sijoittaisi siihen enempää aikaa ja rahaa).
Kiitos siis teille palautteesta ja kannustuksesta - se on ollut äärimmäisen tärkeää!

Blogiani ja kameran kanssa kulkemistani on virnistelty ja virnistellään jatkossakin.  
Moni pitää tätä tietenkin aivan turhana hommana ja kovaakin pilkkaa on korviini muutaman kerran kantautunut (onneksi vain muutaman). Se on kuitenkin saanut pahimmillaan pohtimaan jopa blogin lopettamista, mutta olen sittemmin ymmärtänyt, että kyse "naamafaktorista", ei niinkään työni laadusta tai sisällöstä. 


Olenko narisisti, joka haluaa olla esillä, esittää omia mielipiteitään faktoina, kuvittelee olevansa mestarikokki, -puutarhuri, -matkailija, -malli, -sisustustaitaja, - hyväkin kuvaaja jne., joka tunkee turhia blogijuttujaan turhasta elämästään ja kuvia liikakiloistaan ison nenän koristamana tänne nettiin? Olenko attentionwh....?
Tulkintakysymys, mutta toivon kuitenkin, että useimmat kokisivat minut ihan tavallisena ihmisenä, joka tykkää kirjoitella ja kuvailla, joskus kevyemmin, toisinaan ihan vakavaakin asiaa (filosofoin mielelläni, en koeta olla professori silloinkaan). 
En kuvittele olevani super -sitä tai tätä. 

Onko tämä aikuiselle naurettava harrastus?  Kertokaa mielipiteitänne aikuisten blogeista. 

Vuonon kimallus jatkaa nyt Norjan esittelyä!
Tänään sataa, joten nämä viikonloput luonto-ja maisemakuvat ovat tältä erää viimeiset aurinkokuvat. 

Ensin vähän luonnon ihmeitä ihan läheltä: 


Hortensian kukka aamuauringossa ja huurretta auton katolla.





Metsälenkillä havaittua







Kaksi kuvaa vedestä. 
Ensimmäinen pitkällä sulkeutumisajalla, tosin ihan ilman jalustaa tai kaukolaukaisijaa ja sitten sama vesi lyhyellä sulkeutumisajalla. Nyt voittekin sitten arvata joululahjatoiveeni?  Huomasin kurssilla, että kaikilla miehillä oli se kallein kamera, jalustat, kaukolaukaisijat, reflektorit jne. Naiset pakersivat alkeellisimmilla varusteilla. Aika tyypillistä, eikö? Mies kun harrastaa, hän aloittaa varusteista :)






Jääkukkia niin ruohonjuuritasolla, että jouduin ryömimään. Mökim varjoisen rinteen aluskasvillisuus oli saanut valkoisen kuorrutuksen ja manuaaliharjoittelu sai alkaa. 






Luontoa kauneimmillaan :)




Mun joutsenkaverini mökillä. Niin oli innokas kameran edessä :)


















Sellainen postaus tällä kertaa!
Kuten sanottu, tänään sataa ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, myrskykuvia on luvassa viimeistään ensi kuussa. 

Seuraava postaus on enemmänkin sisustusluontoinen - Arabian sininen maisema, löytöni antiikkimessuilta pääsee mukaan siihen juttuun. 

Mukavaa syysviikkoa!

Marianna










Kommentit

  1. Oli mukavaa lukea blogisi syntytarina ja taustaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu ihan hassulta ajatella, että pidin sen pitkään ihan salaisena :)

      Poista
  2. Ihana ihana blogi, mun lemppari, ehdottomasti, kaikin tavoin <3 Itse olen miettynyt myös "aloittelijana" koko blogini merkitystä ja jatkoa, en vielä tiedä... Niin on taas kauniita kuvia että häikäisee ja kuinka joutsen voikaan olla noin kaunis <3 Sun blogissa on niin ihanaa kaiken (upeiden, korkeatasoisten kuvien, Norjan kauneuden, ihanan kirjoittajan yms. yms.) lisäksi juurikin sen monipuolisuus.

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nyt valtavasti kauniista sanoistasi ja kehuistasi - olen ihan otettu <3
      On niin mukavaa kuulla, että blogi tuottaa iloa ja antaa jotakin lukijoille, eivätkä he koe sitä yksipuoliseksi toitotukseksi. Toisinaan ajattelen, että kuvaan näitä samoja rantoja ja puskia viikosta toiseen, joten on ihanaa kuulla, että luontokuvatkin jaksavat innostaa.

      Kiitos vielä kerran :)

      Poista
  3. Hei, aivan loistavia kuvia taas kerran! Mä niin tykkään sun tavasta kirjoittaa ja kuvat ovat aivan mahtavia. Eli tiedät jo kantani :) Jatkaa pitää! Ymmärrän hyvin nuo kysymykset, joita välillä päässä liikkuu (miksi kirjoitan/julkaisen näitä, ketä kiinnostaa jne), mutta se taitaa olla terapiaakin itselle.
    Ja tämä vähän helpottaa ikävääni Norjaan ja Stavangeriin. Kiitos siitä. Toivottavasti kädet paranee ja voit hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tusen takk Miia :) Kuva-/blogikolleegana tiedostat taatusti nämä tunteet, mutta minä en ole suinkaan lopettamassa...oh no!
      Kesällä kävin sellaista "onko tässä mitään ideaa" -kriisiä läpi, mutta vain hetken :D

      Eihän missään harrastuksessa sen enempää järkeä ole. Kierrät sitten golfkenttää kärrysi kanssa, sukellat tai keräät postimerkkejä - ei sen enempää järkeä niissäkään. Harrastus on hyväksi aivoille ja me ollaan varmasti samaa mieltä siitä, että kameran kanssa pääsee irti kaikesta muusta ja stressistä varsinkin :)

      Kiitos itsellesi ihanista Helsinki-kuvista - ne auttavat omaan koti-ikävään <3

      Poista
  4. Pohdiskelevaa tekstiä, mutta siinä on niin paljon samaa mitä itse koen. Siskoni sai minut kiinnostumaan blogin pitämisestä. Ensin meinasin vain kesäkirjoitella mitä mökillämme puuhastelemme, mutta sisko yllytti sitten koko vuotiseen urakkaan. Täytyy todeta että kiva on jakaa omia kuvia ja juttuja muiden kanssa. Samalla muutkin sukulaiset saavat kattauksen, mitä meille tällähetkellä kuuluu. Kirjoittelen sellaisista aiheista jotka ovat sydäntä lähellä. Joskus on tylsän pitkästyttävää elämää ja ei tapahdu mitään. Näin se vain on. Olen saanut blogisi kautta ihailla Norjan ihania maisemia ja jutut tuntuu tulevan niin luontevasti. Kiitos niistä ja jatka vain samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija - jatketaan :)
      Ilolla luen aina sinunkin blogiasi, joten toivottavasti jatkat sinäkin kirjoittamista.

      Talvella postaustahti varmasti rauhoittuu, sillä silloin tapahtuu vähemmän....vaikka joulu antaa toki aihetta jos jonkinmoista ja varsinkin, kun toivon viettäväni sen siellä Suomessa!

      Mukavaa jatkoa tälle viikolle <3

      Poista
  5. "Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee", vai miten se menee ..
    Mutta mutta, luen Blogiasi kauniiden kuvien, Norjan, matkapostausten ja muuten vain elämänmakuisen sisällän vuoksi.
    Itse pidän Blogia lähinnä itselleni; ajattelen, että se on vähän kuin askartelua netissä. En kuulu FB tai muihin some yhteyksiin, Blogin pitämisen yhteydessä elvyttelin valokuvausharrastukseni, opin neulomaan, ja ennenkaikkea huomaan, että tarkastelen ympäristöä kameran kanssa eri tavalla kuin ennen, vaikka vain tallettaisin ne muistoksi päähäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne haukkuu, mutta onneksi tähän maailmaan mahtuu ääntä :D
      Olen samaa mieltä siitä, että kameran kanssa näkee enemmän ja kuvien kautta hetkiä saa elää yhä uudelleen ja uudelleen. Blogi on päiväkirja.

      Jatketaan samaan malliin <3

      Poista
  6. Aivan ihania luontokuvia sinulla tänään. Onneksi et ilkeiden kommenttien vuoksi lopettanut tätä blogia. Lieneekö kateudella osuutta asiaan? Oli tai ei täällä Vuonon rannalla on aina kiva käydä kuulumisiasi lukemassa. Jaksan ihmetellä, että miten teillä on aina niin siistiä? Näkee, että rakastat sisustamista ja kaikkea kaunista.
    Valokuvia ottaessa näkee kaiken ympärillään selvemmin. Sitä on pakko pysähtyä ja keskittyä hetkeksi vain kuvan ottamiseen.
    Olen muuten sitä mieltä, että ei blogin pitämistä oikein itsekkään aina tajua. Siitä vaan on tullut rakas harrastus ja teistä blogikavereista tärkeitä ihmisiä. Minä muuten uskon, että mekin vielä joskus tapaamme. Ihan varmasti. Mukavaa viikkoa sinne teille ja minä aloitan nyt vastaamaan haasteeseesi. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ihanaa tavata <3
      Kiitos ihan valtavasti sanoistasi, mutta ihan vain tiedoksi....meillä on aika usein vähemmän siistiä (siivoan toisinaan vain kuvattavan nurkan), sillä kahden teinin ja näiden karvaisten lasten kanssa eläminen on yleensä sekamelskaa :D

      Oikeassa olet, blogin pitämistä ei aina itsekkään tajua, mutta siitä on todellakin tullut niin rakas tapa ja harrastus, että luopuminen olisi vaikeaa. Siksipä sitä jaksaa ajoittaiset piikittelytkin.

      Olen pikkuhiljaa oppimassa taitoa jättää naljailut omaan arvoonsa, eivätkä ne minun kohdallani mitään vakavia ole onneksi olleetkaan. Joitakin ihmisiä vain tuntuu ärsyttävän moni asia ja varsinkin muiden tekemiset.

      Mukavaa viikkoa sinne teille <3 ...ja kiitos vielä tätäkin kautta blogistasi :)

      Poista
  7. Kiva oli lukea tämä! Olet ollut jo kauan mukana blogimaailmassa.
    Blogissasi on aina niin kauniita kuvia ♥

    VastaaPoista
  8. Blogaaaminen on mukavaa:) Kiva postaus!

    VastaaPoista
  9. Niin kiva lukea pohdintojasi ja huomata samanlaisia tuntoja. Minäkään en rohjennut kertoa alussa monellekaan uudesta blogiharrastuksestani, eivätkä siitä tiedä edelleenkään kaikki, sillä kirjoittelen anonyymisti. Myös minä saan blogikavereiltani ihanaa, postitiivista palautetta, mutta lähipiirissä omaa perhettä lukuunottamatta on yllättävän vaitonaista.
    On tämä jännä paikka; täällä tunnetaan yhteyttä ja jaetaan elämän asioita tutuilta tuntuvien tuntemattomien kanssa. Se tuntuu huikealta!
    Mahtavia kuvia, joista huurrekuvakollaasi on lempparini<3
    Haleja ja hymyjä sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja haleja sinne myös <3
      Tämä on kyllä mukava harrastus ja erittäin sosiaalinenkin :)
      Kirjeenvaihtoa, "kyläilyä" ja hyviä ideoita......niin ja kauniita kuvia <3

      Kiitos blogistasi :)

      Poista
  10. Ihana Marianna! Olipa kiva kun sinäkin ryhdyit miettimään tätä bloggausharrastusta. Monta pohdintaasi alleviivaan. Minä uuden blogini myötä olen taas niin innostunut näistä bloggauskuvioista.
    Ihana harrastus. Mielenkiintoinen ja sosiaalinenkin, niinkuin tuossa edellä sanot.
    Hei ja nuo sinun kuvasi! Kerrassaan upeita! Minun pitänee myös ryhtyä kehittämään valokuvaustaitoa!
    Ja bloggaus on inspiroivaa :)
    Ihanaa viikkoa! Palailen noihin muihin aiheisiinkin.
    Kaunista lokakuun loppua vuonoille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset