Oma pieni Via Dolorosa ja pääsiäispäivän ihanat

 Edelleen hyvää pääsiäistä ja oikein hyvää kesäaikaa täältä vuonosta!

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä pääsiäisviikonloppu ja aurinkokin vieraananne :)

Meidän pääsiäisemme on ollut varsin perinteinen, eli mökkeilyä (työtä ja huvia 50/50), retkeilyä, hyvää ruokaa ja tv:ssä pyörivien murhamysteerien jännittämistä. 
Rikosdekkarit ja murhamysteeri-sarjat tv:ssä ovat tärkeä osa norjalaista pääsiäistä, mistä sitten johtuneekin, joten illat kuluvat niiden parissa vallan mainiosti. Katsoin mm. 
3-osaisen Unforgotten -sarjan (eng. rikosmysteeri) ja eilen innostuin seuraamaan Nuori Tarkastaja Morse -sarjaa. 

Pitkäperjantaina teimme retken surullisen kuuluisalle Holtaheian Topphøna-vuorelle. 
Cunard Eagle Airwaysin kone oli vuonna 1961 tuomassa englantilaista koululuokkaa Norjaan vierailulle, kun se huonon sään ja virhearvioinnin vuoksi törmäsi Holtaheialla vuoren seinään. 
Onnettomuudessa menehtyi 34 oppilasta, kaksi opettajaa ja koneen kolmihenkinen miehistö.
Vuoren huipulla, Topphøna-huipulla, on heille muistomerkki - yksinäinen kiviristi kauniissa maisemassa, lähes pilvien yläpuolella. 
Koneen osat ovat yhä ympäröivässä maastossa ja täytyypä todeta, että niiden näkeminen pysäyttää hetkeksi. Aikaa on kulunut, mutta osat kertovat yhä tapatumasta, joka päätti 39 ihmisen elämän hetkellä, joka oli odotettu ja jonka piti olla hyvä ja iloinen.

Nousua Topphøna-huipulle kertyy ihan kivasti (korkeus merenpinnasta 478m). Parkkipaikalta huipulle kävelee noin 30-40 min, mutta polku on kivinen, märkä (vuorilla on usein suon tapaista maastoa) ja näin maaliskuussa osittain luminen ja liukas. Minun nivelilläni tämä kivinen, märkä nousu (kengissä oli yllättäen jäävesipuistot) oli oma Via Dolorosani tälle pitkäperjantaille.
Huipulla on kaunista, niin tavattoman kaunista. Kiipeäminen kannattaa ja onhan se hyvää treeniäkin.

Maalla suruliputus on yhä pitkänäperjantaina yleistä. Tie Holtaheialle kulkee kauniissa maisemissa.

Kylmää vettä, kauniita värejä, kiveä.....neiti 15v kirmasi huipulle kuin vuorikauris ikään. Nivelvammaiselle tie on vaativampi. 

Matka, joka päättyi tänne. Koskettava näky.

Kotkakin meitä seuraili. 

Kohde oli pitkäperjantaille jotenkin niin sopiva, surullinen ja kaunis. 

Täällä alavemmilla mailla on kevät jo pitkällä.

Tämän päivän lenkki tehtiinkin jo hauskemmissa tunnelmissa ja varsin kauniissa säässä. 

Tapasimme reitillämme mm. nämä "pääsiäisenedustajat", joten pakkohan heidät oli kuvata. Vapaana kulkevia, onnellisia kanoja, kukkoja ja hanhia. 

Hyvää pääsiäistä siis :)

Komeat sulat, vai mitä?

Tuo aurinkopäivän kylpijä on oma suosikkini :)

Pääsiäisen tiimoilta voin jälleen kerran todeta sen, että luonto ja eläimet ovat minulle aivan sanomattoman suuri rakkauden kohde! 

Olen onnellinen silloin, kun saan vaeltaa vapaana, kuvata näkemääni ja ikuistaa pieniä hetkiä, olipa se sitten lehti hiirenkorvalla tai kylpevä hanhi :) 

Holtaheialla tuli taas mietittyä kaikenlaista....siitä ensi kerralla enemmän.

Ihanaa 2.pääsiäispäivää ja sen jälkeistä alkavaa viikkoa teille kaikille.

Marianna