Haikara ja noutaja

Voiko aamu enää ihanammin alkaa? 
Aurinko taivaalla ja lenkkipolun varrella mitä mukavin lintupongaus - harmaahaikara
.
Harmaahaikarat ovat täällä meillä päin varsin yleisiä ja niiden rääkäysmäiset ääntelyt tuttu ääni huhtikuusta aina lokakuulle asti. Talvella ne ovat hiljaisempia, vaikka näkee niitä toki maisemassa silloinkin. 
Harmaahaikara on kookas lintu ja se pesii korkeiden kuusten ja mäntyjen latvoissa. Lähellämme oleva kuusimetsä onkin haikarametsän nimellä tunnettu, sillä sen latvoissa asustaa kesäisin useampikin metelöivä haikaraperhe.

Aamulla tapaamani haikara oli hiljainen ja antoi kuvata itseään kauan. Lopulta se huomasi Linuksen ja nousi siivilleen. Siipiväli harmaahaikaralla on lähes kaksi metriä, joten lintu on lentäessään varsin upea näky.
Näitä pitkäjalkaisia rääkkyjiä on ollut yllättävän vaikea saada kuvaan, joten olen näistä otoksistani oikein iloinen.
Lisäksi minua huvitti tuo ruohon keskeltä putkahtanut linssilude (kuva, jossa haikara nousee ilmaan). 












Matkamme jatkui tuttujen lampaiden luokse.
Siellä ne taas paistattelivat päivää ja hoisivat kulttuurimaisemaa maiskuttamalla :) Leppoisa työ näillä kavereilla.
Kuvasin nuo kaksi puoliksi syötyä pikkupuutakin - lehdet ovat maistuneet hyvin.





Aurinko lämmitti ihanasti ja aamulenkki sai jälleen kerran niin hyvälle mielelle.
Haikaran lisäksi tapasimme muitakin lintuja ja jos oikein tarkkaan katselee, niin tässä ensimmäisessä kuvassa on hyönteisiäkin :) 
Totesin tässä vasta eräälle kuvaamista harrastavalle ystävättärelleni, joka niin ikään oli kuvaillut lintuja, että niiden kuvaaminen on vaikeaa, mutta samalla aika koukuttavaa. Linnut ovat liikkeissään nopeita ja arkoja - niiden vangitseminen kuvaan tavallisella kameralla on todella vaikeaa. 
Toiveena onkin saada vielä joskus sellainen "miesten kamera" komeilla objektiiveilla ja systeemeillä. (Huomasin syksyisellä kuvauskurssilla, että miehillä oli valtavan kalliit ja hyvät kamerat + kaikki lisävarusteet, kun taas meillä naisilla aikas lailla simppelimmät aparaatit). 










Sunnuntaina tehtiin pihatöitä mökillä ja viikinki joutui kiipeilemäänkin. Koivu trimmattiin ihan kunnolla, että se taas kesän kasvuvaiheen jälkeen kestäisi tuulet ja myrskyt. 
Piha alkaa nyt kaunistua ja mustaviinimarjassakin on jo lehdenalut.






Naapuritilan koira rakastaa vettä ja ui talvellakin. Sunnuntaina päätin minäkin uida, sillä pihatöissä tuli hiki ja meri houkutteli pulahtamaan. Viikingin mielestä olen joko hullu tai minussa on osa noutajaa kuten naapurin koirassakin :)
Vesi oli noin 6 C, mutta pulahdus teki hyvää. 
En palellut sen jälkeen ja vartalossa tuntuva pieni nipistely virkistää jotenkin ihanasti.  Linus ei muuten veteen mene kesälläkään...kulkee vain rannalla tylsän näköisenä, kun minä ja maalaiskoira kylvetään - minä en sentään pyöri hiekassa...toistaiseksi :)
Villapaita polviin asti, teekuppi kädessä ja pieni nipistely iholla - se on luksuselämää se!




Maalla havahdun usein näihin onnellisiin hetkiin, yksinkertaisiin iloihin, joista se hyvä elämänlaatu kuitenkin koostuu. 
Kaksi koiraa kaverina rannalla, nipistelevä vesi, rauhaisa vuono...tai aamukahvit auringon venyttäessä ensimmäisiä säteitään vanhan pitsiverhon lomasta pikkuiseen tupaani.....tai orvokkien istutusta kanalan seinälle talitinttien huolehtiessa taustamusiikista...tai pihan sammalmatosta pilkistävä krookus.
Tänään onni oli aamukävely kotisaaren rannoilla. Aurinko paistaa lämpimästi, veneet keikkuvat rannoilla ja lämmin tuuli puhaltaa hiuksiin.





En ole vielä ihan yksineläjä Severin:in tasolla (ymmärtääkseni sarja pyörii Suomessakin), mutta en kaukana siitä. Hajuvedet ja hepenet sopivat yhä nekin kuvioihini, mutta vuorottelevat ongelmitta, ja yhä useammin, kumppareiden ja peikkomaisen olemuksen kanssa. 

Simple life antaa vähemmän kireät leukaperät ja luonnon paratiisi voittaa muuten kaikenlaiset veroparatiisitkin heti kättelyssä! 


Kuvat kannattaa ja voi klikata suuremmaksi - tämän suuremmaksi niitä ei itse tekstiin nimittäin saa. Joku tätä vasta kyseli, mutta se siis onnistuu klikkaamalla ja siten jutun kuvat voi katsoa sarjana suuremmassa formaatissa.



Hyvää viikkoa kaikille,

Marianna

































Kommentit

  1. Upeat lintukuvat!
    Minulle kaiken liikkuvan kuvaaminen tuottaa vaikeuksia ;)
    Pienistä-Suurista iloista olen kanssasi samaa mieltä. Kovin paljoa ei tarvita kutkuttavan onnentunteen löytymiseen.
    Kivoja päiviä Sinulle Marianna <3

    VastaaPoista
  2. Upea haikara. Täällä Päijänteen rannalla pesii jo vaikka kuinka monetta vuotta kaulushaikara. Kerran olen sen onnistunut näkemään. Sen puhallinsooloja on mukava kuunnella kesäiltaisin ja myös nukahtaa niihin <3
    Vai heitit sinä jo "talviturkkisi", voi kun ihanaa :D

    http://60luvunnahkahousut.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sinne jäi vuonoon talviturkki ja hyvältä tuntui. Näin aikaisin keväällä, kuten talvellakin, meri on todellakin niin kylmä, ettei se edes pelästytä :)

      Haikaran soolot <3 viehättävät melodiat kesäiltaan! Juuri sellaista onnea tuottavaa, eikö vain?

      Hyvää jatkoa viikolle.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voi kunpa täälläkin pääsisi jo kunnolla pihatöihin... Nytkin vettä lorottelee siihenmalliin ettei nurmikolle ole mitään asiaa. Ihanat kuvat. Avantouimarina nautin kylmästä viedestä. Viimeksi ilman ollessa runsaasti plussalla ei tullet enään sitä ihanaa raikasta oloa uinnin jälkeen. Saunominen pitänee jättää vähän vähemmälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt satelee täälläkin!
      Olen nyt alkanut harkita talviuimisen aloittamista - tykkään niin siitä olosta pulahduksen jälkeen. Avantoja meillä ei kyllä ole, kun meri ei täällä jäädy ollenkaan, mutta kylmää vesi sentään on.

      Poista
  5. Upeita lintubongauksia! Kevät etenee täällä meilläkin nyt suurin harppauksin, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintuihin hurahtanut taidan olla :)
      Auringolla on nyt jo sellainen voima, että kevät tulee kuin siivillä!

      Poista
  6. Hienoja kuvia! Harmaahaikaroita näkee täällä meillä joskus harvoin, kertaakaan en ole saanut kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi.
      Vaikeita kuvattavia ne todellakin ovat, joten olen näistä otoksistani iloinen. Koiran kanssa kulkeminen tekee lintukuvaamisesta erityisen vaikeaa, joten haastetta riittää!

      Poista
  7. Hienoja haikarakuvia. Kevät on siellä jo pitkällä. Haasteeseesi on vastattu, käypä lukemassa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos ja kiva, että vastasit. Tulen lukemaan :)

    VastaaPoista
  9. Upeita kuvia jälleen kerran! Miten hienosti oletkaan osannut vangita lintujen liikkeet kameralle.
    Kiteytit hienosti mökkielämän ihanuuden, luonnon keskellä
    arjen murheet unohtuu ja mielen valtaa hyvä, lämmin olo.
    Kaunista kevään jatkoa Marianna <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos Teija <3
    Mökillä rauhoittuu ja voi hyvin. Luonto on lääkkeistä paras, vaivaan kuin vaivaan ja meri on terapiaa kaikin tavoin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset