Joulu ja myrsky

Joulu tuli, joulu meni! Myrsky tuli, myrsky meni!

Täällä rannikolla joulua vietettiin varsin ilmavissa tunnelmissa, sillä Urd-niminen joulumyrsky puhalsi joulunviettoomme sadetta, tuulta, salamoita, rakeita ja korkeita aaltoja! 

Sää on vanginnut meidät sisätiloihin ja huomasin aamulla (kauhukseni), etten ollut aattoaamun kirkkoreissumme jälkeen ulkona juuri käynytkään! Olen joko laittanut tai syönyt ruokaa, kattanut pöytää tai katsellut leffoja - apua! 

Tänään oli onneksi niin kaunis aamu, että tein pitkän ja hyvää tekevän lenkin raikkaasta ilmasta, auringosta ja maisemista nauttien. 

Meillä syötiin tällä kertaa suomalaista jouluruokaa ja täällähän se tarkoittaa, että kaikki tehdään itse....luumuhillosta lähtien. 

Laatikot tein jo jouluviikolla, aaton vastaisena yönä paistettiin kinkku ja aattoaamuun jäivät siten vain rosolli, joulutortut ja jälkiruoka (tällä kertaa norjalaisten suosima lakkakerma).

Hyvää oli jouluruoka ja kiitos loistavasta kinkusta kuuluu päivystävälle kinkkuneuvojalle, eli isälleni - hänen ohjeillaan ei voi epäonnistua.

Aattona katettiin näin:

Ensimmäisenä joulupäivänä tehtiin pieniä muutoksia......

Samalla, kun ulkona alkoi tapahtua. Myrskyä edelsi upea taivasilmiö. Kaikki oli hetken kuin tulessa - taivaskuvissa ei ole käytetty filtteriä.

Illan pimeydessä on herkuteltiin ja kuunneltiin nousevaa myrskyä. Hieno juomamalja on joululahja nuorimmaiseltani. 

Toisena joulupäivänä, Tapanina, koristeltiin uudella tavalla ja nautittiin norjalaista jouluruokaa, eli pinnekjøttiä (lampaanluita) lanttumuhennoksella ja perunoilla. 

Ulkona myrskysi nyt rajusti! 

Lampaanluiden höyryttäminen kestää sellaiset reilut kolme tuntia, joten pelkäsin mahdollista sähkökatkosta. Sitä ei onneksi täällä meillä koettu, mutta moni muu norjalainen istui iltaa pimeässä - näin myös meidän mökkipitäjässämme.

Joulukuusi koristaa vielä tämän viikon.

Urd-myrsky teki tuhojaan ympäri rannikkoa ja yöllä tuntui yhä siltä, että talo hajoaa liitoksissaan. Aamun aikaisina tunteina tuuli sitten rauhoittui ja kaikki muuttui ihan hetkessä. 

Hiljaista, rauhallista, raikasta ja hei...aurinkokin ilmestyi paikalle! 

Aamukuvani:

Luonto on kyllä uskomaton! Se näyttelee voimiaan, mutta muuttuu taas hetkessä lempeäksi. Aamulenkillä saattoi jo aistia lupauksen keväästäkin.

Aamulenkkikuvat on otettu joulupukilta saamallani uudella kamerallani, Canon EOS 700D:llä! 

Koetan nyt totutella siihen ja opetella sen hienouksia, vaikka se perustoiminnoiltaan vanhan Canon:ini kaltainen onkin. 

Kauanhan minä tätä uutta kameraa pohdiskelinkin, enkä ollut ollenkaan varma mitä haluaisin. Päädyin kuitenkin Canonin järjestelmäkameraan, koska en kaipaa filttereitä yms. kameraani - en henk.koht. pidä kovin käsitellyistä kuvista ja mikäli sellaisen joskus haluan, voin käsitellä sen ohjelmalla.

Sigman objektiivini, johon olen supertyytyväinen, sopii tähänkin kameraan, mikä oli tärkeä pointti sekin. 

Lahjatoivelistalle päätyi siis uusi Canon ja kiltti olen ilmeisesti ollut, kun sen kerran lahjaksi sain :)

Iloitsen nyt tulevasta keväästä ja kuvausretkistä uuden ikuistajan kanssa. 

Katsoin eilen dokumentin kuningatar Maud:in valokuvausharrastuksesta - harrastuksesta, joka lohdutti häntä myös silloin, kun hän kaipasi kotiinsa Appletoniin Englannissa. 

Hän aloitti valokuvaamisen jo nuorena ja kuvasi niin arkista elämää, luontoa, sään vaihteluita, matkoja kuin kotejaankin Englannissa, Tanskassa ja Norjassa.

Kuningatar Maud oli taitava valokuvaaja ja hänen kuvansa kertovat paljon hänen ajastaan. Valokuvat ovat kuin aikamatka ja juuri se tekee valokuvaamisesta niin mukavan harrastuksen. 

Minä rakastan vanhojen kuvien tutkimista yhtä paljon, kuin kuvaamistakin ja jouluviikolla tutkimisen alla olivat mm. isoäitini vanhat kuvat Karjalasta. 

No, katsotaanpa mitä tulevana kesänä tulee itse kuvattua! Olen uudesta kamerastani niin innoissani :)

Miten teidän joulunne meni?

Instassa olenkin jo ehtinyt ihastelemaan myös lumisia maisemia, kauniita koteja ja valaistuja talvikaupunkeja, mutta blogien pariin en ole vielä ennättänyt.

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein tunnelmallinen ja hyvä joulu!

Vuosi 2016 lähenee loppuaan ja toivon hartaasti, että taistelu maailmanherruudesta ei vuonna 2017 tee pallostamme entistä surullisempaa paikkaa asua. Liian monta vallanhimoista miestä yhdellä pallolla ei ole hyvä lähtökohta, mutta toivokaamme, että hyvän voima on pahuutta suurempi ja uudesta vuodesta tulee rauhan vuosi. 

Oikein hyvää vuoden viimeistä viikkoa teille kaikille.

Marianna