Melankolian lääkitsemistä

Vuoden lyhyin päivä, vuoden pisin yö - talvipäivänseisaus.

Meillä sitä tahdittaa myrsky! Sade rummuttaa ikkunoita, tuuli ulvoo nurkissa, taivas on harmaa, maa musta ja päivä hämärän verhossa. 

Hanget ja valkeat nietokset, aisakellot, lumiukot, jäätyneet järvet, lumiset puut....lauluissa niistä kerrotaan, vaan taitavatpa olla lähes kaikki joululaulut ajalta, jolloin ilmaston lämpeneminen oli vielä tuntematon ilmiö :)

Minua on viime viikkoina vaivannut jonkinlainen melankolia ja yksinäisyys, vaikka ohjelmaa ja ystävien tapaamista on yllin kyllin ollutkin.

Lieneekö syynä ikä, talvi, työhön liittyvä tilanteeni vai mikä, mutta koen itseni toisinaan hyvinkin surumieliseksi ja yksinäiseksi. 

Melankoliani sopii hienosti yhteen näiden hämärien talvipäivien kanssa, sillä pimeässä on helppo olla menninkäinen.

Ystäville tiedoksi - ilman teitä olisin varmasti jo erakko jossakin metsän siimeksessä. Kiitos, että pidätte minut sivistyksen parissa ja hiukset harjattuina :)

Te olette pieni, mutta sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi joukko ihmisiä. Te tunnette minut ja seisotte rinnallani niin naurun kuin itkunkin hetkellä! 

Kiitos vuodesta 2016 - en ole kadonnut metsään ja kokonaan unholaan, vaan pinnistelen yhä paikastani auringossa.... muun menon mukana, olkoonkin sitten puolella liekillä.

Launtaina haimme joulumieltä norjalaisen sopraanon Sissel Kyrkjebøn joulukonsertista. 

Hänellä oli mukanaan taitavaa porukkaa New Yorkista, joten tunnelma vaihteli pohjolan joulusta gosepeliin ja kyyneleet tunkivat silmiin pariinkin otteeseen. 

Olimme liikenteessä mukavalla porukalla ja jatkoimme iltamme Etiopialaiseen ravintolaan, jossa herkuteltiinkin sitten mitä ihanimmilla mauilla. 

Tässä Sissel Kyrjebø ja O Helga natt.

Hämäräajan hyviä puolia ovat lämpimät hetket kotosalla. 

Eilen katoin pöydän teehetkeen tyttäreni kanssa, joka käväisi kotosalla piipahtamassa. 

Surumielisyyteni saattaa toki liittyä hänekin muuttamiseensa, sillä vaikka tyttö samassa kaupungissa yhä asuukin, on täällä kotona tyhjä paikka.

Olin niin innoissani hänen vierailustaan, että karautin kauppaan jo aamu-kahdeksalta lounasta ostamaan. 

Mustan talven maisemaa sunnuntaina. Lenkkeilimme ystävättäreni kanssa muutaman tunnin ja onnekkaina poutasäässä - sade alkoi heti lenkin jälkeen.

Parhaat lääkkeet melankoliaan löytyvät omalla kohdallani aina vain luonnosta ja ne aivan parhaat terapeutit ovat nelijalkaisia. 

Eläimille on ihanaa rupatella, niitä on sanattoman ihanaa kuvata ja ne saavat aina paremmalle tuulelle. 

Kun ihmiset tuntuvat kurjilta, pakenen aina eläinten pariin. Paha mieli vaihtuu hymyksi pettymykset unohtuvat.

Tässä piilee nyt se vaara siitä mainitsemastani erakoitumisesta!!! Ymmärrättekö?

Fjording - norjanvuonohevonen. Voiko parempaa terapeuttia enää ollakaan? Tuo hymy saa kenet tahansa iloiseksi!

Kotona minulla on näitä terapeutteja kaikkiaan kolme. 

Tyttäreni ei voinut ottaa pupuaan mukaan uuteen asuntoonsa, joten minusta tuli Bunny-pupun adoptioäiti. Papanaahan tämä tykittää aika lailla, mutta on kerrassaan niin symppis pupu, ettei sitä poiskaan voi antaa. 

Joulukuvaus kuuluu pupun kausihommiin ja palkitaan porkkanoilla, mutta joulukuvaan päätyivät kyllä tällä kertaa nämä muutkin karvalapset. 

Koira tuli pupulle niin mustasukkaiseksi, että se suorastaan tunki itsensä kuvattavaksi ja pakkohan se oli sitten kissakin kuvata.

Tässä photoshootin lopputulos!

Tämän pidempään en jaarittele, sillä ohjelmassa on sekä porkkanalaatikon että marsipaani-suklaakuulien tekoa!

Huomenna haen kinkkuni ja eiköhän se mieliala tästä taas nouse! 

Oikein hyvää joulua teille kaikille täältä vuonon mutkasta! 

Lämpimin jouluterveisin, 

Marianna