Kesä ja syksy käsi kädessä

Minä kävin sunnuntaina aamu-uinnilla vuonossa ja nautin kauniista, hyvinkin kesäisen oloisesta aamusta, yllättävän miellyttävästä meriveden lämpötilasta ja kaikista kauniista ympärilläni. 

Oliko se tämän vuoden viimeinen mereen pulahdus? Saattoipa ollakin.

Me vietimme elokuun viimeisen viikonlopun mökillä ja venetsialaisten merkeissä tietenkin. Norjassahan venetsialaisia ei vietetä (niitäkään...), joten mitään valtavia kokkoja tai ilotulituksia emme sentään järjestäneet, vaan loimme tunnelmaa tulipadan ja erilaisten lyhtyjen avulla.

Perjantai-ilta oli lämmin ja elokuun pehmeässä pimeydessä oli ihanaa istua. 

Illan kruunasi tänä kesänä harvoin nähty tähtitaivas, jota olisi voinut ihastella vaikkapa koko yön. 

Kaunista yötä seurasi jälleen kerran sade, tuo lähes jokapäiväinen vieraamme, joka kasteli niin juhlavalot kuin lyhdytkin.

Pisarakuvista ei tänä kesänä ole ollut pulaa, mutta tässäpä vielä pari sellaista lisää :)

Jos kaunista yötä seurasi jälleen kerran sade, niin sateista päivää taas kaunis ilta ja mikä parasta, sitä edeltävä värishow.

Sadepilvet vetäytyivät vuorille, aurinko pääsi näkyviin ja pilvisumuun ilmestyi jopa hento sateenkaarikin -  värikontrastit vuonossa olivat hienoja.

Syysväritystäkin on jo nähtävissä.

Pihakoivu pudottelee ensimmäisiä lehtiään, joten keräsin niitä kynttilämaljaan sammaleen ja muratinoksan seuraksi. Mustikkamurupiirakkaa, luumuja omista puista ja kaffet näistä meidän vanhoista sadonkorjuukupeista ... maalla on mukavaa syksylläkin.

Orjanlaakerissa on paljon marjoja, jotka punastuvat sopivasti ennen joulua. 

Spirea-aita kukkii vielä.

Ja fillarikukatkin voivat hyvin.

Luumusatoa.

Elokuun lopun kukkia.

Puhelinkuva lauantai-illan tummuessa.

Sunnuntaina oli kaunista ja kuten kerroin, kävin vielä uimassakin. 

Muita uimareita ei vuonossa näkynyt, mutta nämä joutsenystävämme pitivät minulle seuraa samalla, kun söivät aamiaistaan. 

Tällä mökkirannassamme usein ruokailevalla joutsenparilla ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen ollut poikasia (ellei sitten jotakin ole tapahtunut ja nämä ovat vanhojapoikia).

 Rauhallisia ja kameralle mielellään poseeraavia ne ovat kummatkin, joten pieni fotosessio pidettiin tälläkin kertaan. 

The elegant breakfast.

Nämä viimeiset kuvat otin ihan vain kuvaamisen ilosta sunnuntaisella iltalenkilläni täällä kotisaarella.

 Tämän postauksen sisältö jäi vähän laihaksi (kuvapainotteinen taas), mutta eiköhän se kirjoitussuoni taas syksyn mittaan syki minullakin siihen malliin, että postauksiin tulee muutakin kuin kuvia.

Jaan vielä kanssanne aivan ihanan neuvon, jonka sain iäkkäältä naistuttavaltani hänen luonaan vieraillessani. 

Hän totesi nimittäin, että onni tulee sen luokse, joka tekee sydämensä asioita täydellä ja vilpittömällä sydämellä!  Väärät motiivit eivät kanna hedelmää, koska niissä ei ole rakkautta, hän totesi. 

Kyseinen nainen on jo lähemmäs 90-vuotias, joten hänen neuvonsa ovat pitkän elämän aikana kertynyttä viisautta - otan niitä erittäin mielelläni vastaan.

Sydämen asioita ja kaikkea hyvää teidänkin syksyynne.

Marianna