Jaahas....lokakuu se tulla rymisteli, puhkui ja puhalteli...
Etelä-Norjassa tulvii. Kaikkiaan 40 tietä oli eilen suljettuna, ihmisiä evakuoitu tulvan ja maavyörymien alta ja mikä pahinta, taivaasta on tulossa lisää vettä.
Edellisyönä vettä saatiin etelässä noin 100 mm, meillä onneksi vähän vähemmän.
Myrsky löysi toki tiensä tänne meillekin ja heitteli puutarhamme irtaimistoa yön aikana sellaisella rymistelyllä, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään.
Lokakuu on saapunut!
Viime viikolla ihasteltiin vielä täydellisiä auringonlaskuja, nautittiin kesätuulen pehmeästä puhaltelusta ja hymyiltiin onnellisina korvasta korvaan.
Kaihoa ja rinnassa jo syntyvää ikävää, sitähän se oli, sillä me tiesimme kaikki, että kyse oli kesän aivan viimeisestä jäähyväissuukosta.
Auringonlasku laiturilla
Syksyn värikkäitä iloja - punainen kuin japaninvaahtera, punainen kuin luumu :)
Lokakuu otettiin täällä meillä vastaan lammaskaalipäivällisten merkeissä ja kattauksen värit ja ideat otin lenkkipolultani - sieltä nappasin myös lehtiä pöytäkattaukseen ja katajanmarjat lammaskaalipataani.
Vaahteran- ja japaninvaahteranlehtiä, päärynöitä ja vanhat, tädiltäni perityt Kaj Franckin suunnittelemat lasit (Nuutajärvi 1953-1966) luovat mielestäni aivan ihanan syystunnelman lokakuiseen kattaukseen.
Näitä laseja vaalin erittäin tarkaan ja käytänkin siksi hyvin harvoin. Lasien mukana perin myös rubiininpunaisen Franckin lasikulhon, josta tätini aina tarjoili jouluisen sekahedelmäkeittonsa.
Nämä ovat astioistani ne rakkaimmat, sillä tätini oli minulla hyvin läheinen ja rakas ihminen.
Myrsky pitää taukoja ja eilen täällä oli hetken aikaa aivan tavattoman kaunista. Minä kiiruhdin lenkille ja muutama kuvakin tuli polultamme napattua.
Sateen kastelema niitty auringossa. Tuhat pientä hyönteistä leikkii sen yllä auringonsäteistä nauttien.
Vahinkokuva talintintistä lennosta olikin lopulta niin kaunis kuva siiven liikkeestä, että ihastelin sitä kauan.
Kuin pieni liekehtivänpunainen sydän
Lauantaina pistäydyin myös paikallisen siirtolaispuutarhan syysmarkkinoilla ja sielläpä olikin paljon herkkuja.
Mukaan ostin karviais-punaviinimarjahilloa, aronia- ja punaviinimarjamehua ja luumu-omena-timjamihilloa.
Lisäksi kävin olutliikkeessä ostamassa muutaman norjalaisen maistiaisen, joista Sør - lys og lettdrikkelig øl on etelä-Norjasta, kun taas Stavanger pils ja Sverd (miekat) ovat paikallisia makuja.
Nyt saa siis puhkua ja puhaltaa.....me voimme leipoa herkkuja, käydä hillokellarissa ja viettää pikkuriikkisiä olutjuhliakin...ei meidän tarvitse mennä ulos ollenkaan :)
Ikä vai mikä, mutta mehu-ja hillovarastojen kartuttaminen syystuulien pauhatessa on kauhean kivaa puuhaa, talvipesän rakentamista ikäänkuin.
Sateisena syysiltana on ihanaa sytyttää kynttilöitä, laittaa tuli takkaan, paistaa lettuja ja maistella kesän makuja hillojen ja mehujen muodossa.
Kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet edellistä postaustani, lähettäneet mailia ja kannustaneet kirjaprojektini suhteen.
Olen kannustuksestanne ihan tavattoman kiitollinen!
Kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa vanha tuttu työnkuva, ammattitaito ja kyvyt ovat yht'äkkiä hyödyttömiä ja uusi, sairauden sanelema arki on rakennettava ihan yksin, on olo vähän niinkuin haaksirikkoutuneella.
On löydettävä itsestään muita kykyjä, rakennettava niiden varaan.
Kyllähän minulle ruokaa suuhun tulisi, vaikka makaisin loppuelämäni sohvalla ja tuijottaisin kattoon, mutta mielenterveyteni kannalta en voisi tuota vaihtoehtoa kuvitellakaan.
Kirjoittajana ja kuvaajana lennän kuitenkin yhä uusilla, kouluttamattomilla siivillä - vähän sellaisilla poikasen siivillä - joten kannustus on äärimmäisen tärkeää ja auttaa luottamaan vasta avattujen siipien kantavuuteen.
Blogin ulkopuolelta en ole sitä juurikaan saanut (perhettä lukuunottamatta), joten teidän iloiset ja kannustavat kommenttinne ovat lähes ainoa mittarini kykyjeni suhteen!
Suurkiitokset siitä vielä kerran!
Sade jatkuu.....ja meillä kannetaan suurta huolta ja pelkoa lauantaina kadonneen kissamme, Kåren kohtalosta.
Etsinnät ja etsintäkuulutukset eivät ole tuottaneet tulosta ja kotona viihtyvä, ruoka-ajoistaan erittäin tarkka kissa-herramme on teillä tietämättömillä.
Me valvomme yöt, etsimme vuoronperään.....ja pelkäämme pahinta.
Kåre täyttää kevättalvella 14 vuotta, joten nuorimmaisemme ei edes muista elämää ilman kissakaveriaan.
Laittakaapa siis pieni ruokous menemään - ehkäpä Kåre vielä palaa kotiin.
Kuullaan taas,
Marianna
Upea auringonlasku. Huh...onneksi täällä ei ole ollut tuollaista myrskyä!
VastaaPoistaTäällä ne ovat aika rajuja, koska olemme tässä suuren meren rannalla. Tänään on tyyntä ja aurinkokin pilkahti, joten toivottavasti saamme nyt suht' siedettävän viikonlopun.
PoistaVoi että on mahtavia kuvia jälleen! Olen ihan mykistynyt kattauskuvista :)
VastaaPoistaÄlkää huoliko, kyllä Kåre tulee kotiin <3 Halit <3
Kiitos Nina <3
PoistaKåre ilmestyi ovelle tänään ja otsassa on suuri, pyöreä haava/ruhje, joka saattaisi näyttää ilmakiväärin tekemältä.
Koetan nyt saada häntä eläinlääkäriin, mutta on säikky, eikä tule syliin.
Toivotaan parasta <3
Miten siellä Kåre voi? <3
PoistaVoisin sulaa näihin kuviin ja vaan nautiskella ja ooh noita pulloja, vastaaviakin on tullut keräiltyä, ihania. <3
VastaaPoistaMukavaa iltaa Marianna <3
Kiitos Tiia <3
PoistaMukavaa loppuviikkoa sinulle :)
Toivottavasti tulvat pian loppuvat. Voi toivottavasti Kåre löytää kotiin, huoli on varmaankin suuri kun rakas lemmikki on karkuteillä,ja etenkin kun on jo tuon ikäinen.
VastaaPoistaUpeat kuvat taas Marianna:)
Kiitos Jael :)
PoistaKuten tuossa ylempänä kerroin, tuli Kåre kotiin nyt aamulla ja ruhje otsassaan.
Eläinlääkärillä selviää mistä on kyse.
Nyt on ollut hurjat ilmat, toivottavasti alkaa pikku hiljaa helpottamaan! Ja toivotaan, että saatte Kåren kotiin <3
VastaaPoistaMyrsky on täällä ainakin hiljentynyt, vaikka vettä tulee vieläkin.
PoistaKåre matkaa nyt eläinlääkäriin ja toivon, että mitään valtavan huonoa ei löydy. Otsassa ihan pyöreä haava (ampumahaava?).
Olen aivan pakahtua noista sinun kuvistasi!!
VastaaPoistaAivan ihana blogi♥ Kirjauduin lukijaksesi..ja onneksi ehdin osallistua arvontaakin..:)
Kiitos paljon Hannele <3
PoistaKyllä, sieltä nurkilta tosiaan ja tulin nyt sinunkin blogiisi lukijaksi.
Mukavaa loppuviikkoa!
...ja olet, jopa kotoisin täältä meidän nurkilta.::)
VastaaPoistaNiin kauniit kuvat taas!
VastaaPoistaKivat tuommoiset syysmarkkinat.
Ihanat pullot!
Hyvää viikon jatkoa sinulle!❤️
Kiitos Sari ja sitä samaa sinulle <3
PoistaNiin äärettömän kauniita kuvia♥ On siellä ollut melkoiset myräkät ja voi miten kovin toivotaan että Kåre löytäisi taas tiensä kotiin♥ Kirjaprojektiin edelleen myös tsemppiä...sitä kun uskoo ja luottaa itseensä niin ihminen saa vaikka mitä aikaan:) Halauksia Päden pajasta♥
VastaaPoistaKiitos Päde <3
PoistaOikein hyvää viikonloppua sinulle!
No nyt se sade on saavuttanut meidätkin. Jo toista päivää sade rummuttaa kattoja melkoisella metelillä. No, syksyyn kuuluu sateet ja tuulet. Mukavaa viikonjatkoa sinne!
VastaaPoistaKuuluvat toki, mutta täällä sitä tulee välillä vähän liikaa! Kaikki on nyt mylleretty sikin sokin ja koko maa kuin suota vaan ;)
PoistaOikein mukavaa viikonloppua Anni <3 Tänne on luvattu huomisesta poutaa :D
todella kaunis kattaus!
VastaaPoistaToivottavasti Kåre löytyy!
Kåre on kotona, mutta piilossa ja haava otsallaan. Päivän ohjelma: eläinlääkäriin matkaaminen.
PoistaVoi että, mitkä kuvat taas ja mitä tunnelmapaloja meille luot taitavasti kirjoitetulla tekstilläsi!Myrsky on tunnelmallista, mutta liika on tietysti liikaa. Ihana tuo hillokellari! Haluaisin pistäytyä siellä ihan vaivihkaan.
VastaaPoistaOi onneksi kisu löysi tiensä kotiin! Voi raukkaa, mitä on kokenut, mutta kyllä taatusti toipuu.
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com
Kiitos Maija :)
PoistaHillokellarissa on joku pistäytynyt jo turhankin tiuhaan ... tyhjentyvät varastot aivan liian kovalla vauhdilla :D
Ihanaa viikkoa Maija <3
Hillonkeittäjä täälläkin ;) Ihanaa syksyllä saada keitellä satokauden hilloja, mä juuri mietin myös, onko tämä jokin ikäjuttu :D Ne tuoksut ja tunnelmat, kauniit hillopurkit, jotka ilahduttavat myöhemmin vielä ruokapöydässä ja kattauksissa. Josta tulikin mieleen nuo lasit, aarteita tosiaan!! Ihan jo tunnearvoltaan, saati että ovat oikeastikin arvokasta ja vanhaa suomalaista designia. Mutta ihastuin myös noihin sinivalkoisiin lautasiin, niin kauniit ja herkät <3
VastaaPoistaOlen varma, että siipesi kantavat Marianna, sinulla on lahja nähdä, kertoa ja välittää se vielä muille <3 (Kävin myös ed. postauksessa kommentoimassa)
Ihanaa, että Kåre on palannut kotiin <3 tosin vähän kylmäsi se ajatus, jos joku olisi sitä päässyt ampumaan, voi pientä. Osaisipa se kertoa. Onneksi selviytyi kotiin kuitenkin.