Penkkivanhuksen uusi elämä



"Kun iltarukous oli luettu, kiepsahtivat lapset yksi toisensa perään olkipedeilleen penkin laatikkoon. Penkit, joita vanhan torpan tuvassa oli kaksi, vedettiin auki sivusta ja kumpaiseenkin mahtui hienosti neljäkin lasta, kunhan he vain asettuivat lomittain - kuin makrellit säilykerasiaan ikään."

1800-luvun pienissä torpissa asui monilapsisia perheitä, joten tällaiset tilaratkaisuhuonekalut olivat käytännöllisiä ja siksi erittäin suosittuja. 
Täällä Sandesbenk:in nimellä kulkevat penkit (slagbenk) ovat tuttuja Suomenkin historiassa ja Sandnesissa sijainneesta huonekalutehtaasta lukiessani näin maininnan samanlaisista penkeistä aina Karjalassa asti.

Päivisin penkillä oli istumapaikkoja monelle, yöllä siinä oli nukkumatilaa kahdelle aikuiselle tai neljälle lapselle.

Meidän torpallamme näitä 1800-luvun lopulla tehtyjä penkkejä oli siis kaksi ja kummatkin ovat nyt meidän ilonamme. Toinen penkeistä on perinteisen (kreikkalaisen) sininen ja se matkustaa kohta takaisin alkuperäiskotiinsa torpalle (oltuaan vuosia lainassa kälylläni) ja tämä toinen asuu nyt meillä kaupungissa. 
Tämä penkki oli jossakin vaiheessa saanut punaisen värin, joka ei oikein meidän silmäämme miellyttänyt, joten päätimme antaa sille uuden lookin maalaamalla sen mustaksi. 
Mieheni on tehnyt tarkkaa maalaustyötä ja penkki on nyt oikein kaunis ja kaupunkikotiimme istuva huonekalu. 
Istuimen ruskeaa nahkaverhoilua emme vaihtaneet, sillä se oli hyvässä kunnossa (ilmeisesti 90-luvun alussa verhoiltu). 

Minä olen tähän penkkiin erittäin mieltynyt, lähes rakastunut. Se on kaunista käsityötä ja muotoilua, siinä on hyvä istua ja sillä on valtava tunnearvo.
Torpan hyvä energia on tässä penkissäkin ja siitä on nopeasti tullut koko perheen, jopa koirankin uusi lempipaikka.


Ruokapöydän tuolit valitsimme taas sillä ajatuksella, etteivät ne veisi huomiota pois penkistä, vaan antaisivat sille pääosan. Kaupunkikotimme on sekoitus vanhaa ja uutta, joten tuoleiksi valittiin modernit, mutta mikä tärkeintä, yksinkertaiset tuolit.
Tummat linjat pehmennän taljoilla ja pehmeillä sävyillä, eikä lopputulos ole siten mielestäni "liian musta".



Suvun istuma jo 1890-luvulla. 

























Penkki ja kirpparilta löytämäni vanha saksalainen piano ovat kuin vanhat tuttavat :) 
Ne ovat samalta aikakaudelta, joten ei ihmekään, että ne viihtyvät yhdessä.

Vanhat huonekalut ovat täyttä puuta ja puussa on hyvää energiaa. Kun siihen yhdistään puusepän kädenjälki, sukupolvien tarinat ja ajan patina, ei ole ihmekään, että näihin vanhuksiin on helppo rakastua.
Penkissämme on todellakin sitä aivan samaa rauhallista ja lempeää energiaa, jota rakastamme torpassamme. 
Ne ovat kuin syli. 
Ne ovat myös oiva osoitus siitä, miten hyvään oloon ei tarvita luksusta, kalliita merkkejä tai trendejä :) 




A house with old furniture 
has no need of ghosts 
to be haunted

-Hope Mirrlees- 





Onko teillä rakkaita huonekaluvanhuksia?



Oikein hyvää viikonloppua täältä harmaasta, mutta aika lämpimästä ja tuulettomasta Stavangerista! 


Vi snakkes,

Marianna


































Kommentit

  1. Aivan ihana tarina iltarukouksineen ja lapsineen ja ihanat sohvat. Rakastan vanhoja huonekaluja ja meillä on isäni tädin vanha arkku, jossa sisällä kauniisti maalattu vuosiluku 1848. Meillä on myös hoidossa pojan perheen vanha pieni sivupöytä. Sekin 1800-luvulta ja sen parina vanha tuoli. Ihania kaikki.
    Terveiset lumisesta Oulusta ja hyvää viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat arkut ovat kauniita! Meillä on torpalla vanha merimiesarkku, sekin 1800-luuvn alusta ja säilytämme siinä vanhoja kirjeitä ja kuvia yms.
      Vanhoissa huonekaluissa kiehtoo niiden tarina, mutta ne ovat myös upeaa käsityötä ja vanhoilla luonnonmaaleilla maalattu ja koristeltu.

      Hyvää viikonloppua sinne <3

      Poista
  2. Onpa kaunis penkki,ja kaunis tarinakin:) Tuo vanha penkki mustana on todella kaunis, ja voin kuvitella että samoin on se kreikansininen. Minulla ei ole vanhoja huonekaluja, mutta toissa viikolla löysin jonkun pois laittaman maalaustelineen kerrostalomme takaosasta. Olin halunnut sellaista pitkään, ja toisen roska on toisen aarre. Sekin on kreikansiniseksi maalattu:)
    Kaunista viikonloppua Marianna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea löydön johdosta!
      Kreikansininen on hieno väri ja paljon käytetty täälläkin ennenvanhaan.
      Laitan blogijutun sinisestäkin penkistä, kunhan ollaan kevättunnelmissa maallla.

      Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä, helppo rakastua patinoituun kauneuteen!

      Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eikö olekin?
      Hyvää uutta viikkoa sinulle Sussi!

      Poista
  5. Kauniisti tuo piano-penkki-pari sopii yhteen. Täydellinen yhdistelmä, sanoisin. Muutenkin tuo mustavalkoisuus näyttää sisustuksessasi todella hyvältä.
    Meillä on täällä Amsterdamissa mukana vain pari oikeasti vanhaa perintöhuonekalua: omien isovanhempieni ensimmäinen yhteinen huonekalu eli peilipiironki ja K:n isovanhemmilta peritty vanha arkku. Piironki on kulkenut mukanani muutosta muuttoon, vaikka ei aina ole oikein sopinutkaan muuhun sisustukseen. Tarina ja tunne ovat kuitenkin tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena.
      Välillä tuntuu, että tuo "mustavalkosiniharmaa ripauksella ruskeaa" on tylsä, varsinkin, kun se on ollut meillä jo pitkään.

      Vanhat peilipiirongit ovat aivan upeita ja minua niin harmittaa, että tätini heitti sellaisen aikoinaan mummoni talosta kaatopaikalle!
      Onnekas sinä, jolla sellainen on <3

      Olen samaa mieltä siitä, että sisustuksessa tärkeintä on tarina, jonkinlainen identiteetti ja sellainen "oma". Katalogisisustaminen on toki trendikästä ja helppoakin, mutta se jättää vähän kylmäksi.

      Hyvää viikkoa teille!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset