Kirkkoja, vuoristoteitä, kissoja, loukoumadeksia ja sinivalkoista onnea - Samos




Terveisiä blogitauolta ja Samoksen saarelta, Kreikasta!

Mikä loma meillä on ollutkaan! 
Sinivalkoista kirkkautta, rustiikkia röttelöromantiikkaa, kissoja, kirkkoja, vuoristoteitä, makuelämyksiä ja verkkaista elämää - Kreikan saaristoa parhaimmillaan. 
Samoksen kauneuden täydensivät sen herttaiset asukkaat, jotka rakastivat juttutuokioita, mutta olivat maailman huonoimpia kauppiaita - he eivät yksinkertaisesti olleet myyjiä luonteeltaan, vaan pikimminkin luovia taiteilijoita ja läpikotaisin philoxeniaa :)

Heidän estetiikan tajunsa ja luovuutensa inspiroivat minua aivan valtavasti ja istunkin nyt täällä mökille lähtevien tuomisten ja päässäni kuplivien ideoiden pyörryttämänä :D .....Samoksen maailma oli täysin minun maailmaani...olin siellä kuin 7. taivaassa! 

Pythagorionin keskustassa on mm. Mikro Kosmos niminen vaate- ja lahjatavaraliike, jota vetävät ihanat ladyt, Maria ja Eirini.
Heidän putiikiksi kunnostamansa vanha kafenio (perinteinen kreikkalainen kahvila) oli täydellinen esimerkki sellaisesta luovuudesta ja estetiikasta, joka menee minulla suoraan sydämeen, sillä mikään tämän liikkeen sisustuksessa ei ollut uutta tai kallista. 
He olivat entisöineet vanhat kauniit ovet, puhdistaneet kiviset seinät ja lattiat, rakentaneet itse hyllyköt ja keränneet pöydät ja tuolit käytettyjen ja hylättyjen huonekalujen hautausmailta....kaikki vanhaa kreikkalaista tyyliä. 

Täällä sisustettiin ja somistettiin "minun silmilläni", joten huokailin ihastuksesta ihan kaikkialla! 
Mökille oli siis helppo tehdä löytöjä ja kotiinkin löytyi yhtä sun toista.


Samos oli kaiken kaikkiaan kaunis saari ja tänä vuonna (kesäkuun sateista johtuen) myös erittäin vehreä. 
Me vuokrasimme auton ja ajelimme sekä rannoille että kyliin - päivät menivät kuin siivillä. 


Upeita rantoja Samoksella riitti vaikka miten! 
Nuorisomme snorklasi päivät pitkät kirkkaissa vesissä kalaparvia ihastellen. 














Me asuimme viehättävän, verkkaisen Pythagorionin kupeessa.
Iltaisin saattoi seurata kalastajia, jotka selvittelivät verkkojaan, onkijoita, jotka antoivat saaliinsa vierässä odottaville kissoille, iltakävelyllä olevia lapsiperheitä....
Mamma Mia -idylliä suorastaan. 
Samoslaiset olivat rauhallista väkeä, eivätkä hermoilleet liikenteessäkään (toisin kuin rodoslaiset). "Siga - siga", eli pikkuhiljaa, tuntui olevan filosofiana täällä. 


























Eräällä rantareissulla poikkesin myös Pangia Spiliani luostarissa, jossa tapasin kaksi aivan ihanaa papasia, joiden kanssa vietin hauskan juttutuokion heidän innostuttuaan kreikan kielitaidostani.
Toisella heistä on suomalainen miniä, joten hän totesi meidän olevan oikeastaan sukulaisia :) 
Panagia Spiliani on Neitsyt Marian ilmestymisen kirkko ja rakennettu osittain luolaan. Kirkon takana on pyhä lähde ja kirkossa olevan Neitsyt Maria ikonin uskotaan olevan ihmeitä tekevä. 
Sytytin täällä tietysti kynttilän - lapsilleni, rakkailleni ja omille haaveilleni.
Kreikassa en koe koskaan sitä yksinäisyyttä, mitä muuten koen lähes jatkuvasti - täällä olen kotona ja tänne jätän rukouksenikin. 

Lähdin Panagia Spilianista erittäin hyvällä mielellä ja henkisesti vahvistuneena. 










Autoretkillämme vierailimme vuoristokylissä Manolates ja Vourliotes - aivan mahtavia molemmat. Näissä pikkuisissa kylissä tuntuu siltä, että aika on pysähtynyt kokonaan, vaikka toisaalta sen hammas on nähtävissä kaikkialla ja kunnostamista vailla olevia autioituneita taloja on paljon. 
Asukkaiden ikääntyminen autioittaa taloja ja unelmissani entisöinkin jo muutaman talon ainakin. Rötisköissä on niin paljon kaunista ja monesti toivoisin, että niiden seinät osaisivat puhua. 












Nämä suloisuudet kuuluvat Manolatesissa asuvan keramiikkataitajan, Giorgos Nomikoksen perheeseen. Tämä lahjakas taiteilja rakastaa kissojaan, joista monilla on jumalainen nimikin. Giorgos oli kenteis huonoin koskaan tapaamani kauppias, sillä hän esitteli mielummin kissojaan ja kertoi niistä, kuin myi teoksiaan, eikä hän lopulta olisi halunnut ottaa ostoksistani kunnon maksuakaan. Saimme tyrkytettyä hänelle reilut puolet hinnasta sillä varjolla, että raha on kissoille. 
Giorgos sanoi olevansa onnellinen mies täällä vuorilla ja tunsin kadehtivani häntä .... miten ihana elämäntapa hänellä onkaan. 
Manolates on tunnettu keramiikastaan ja täällä voi muuten osallistua keramiikkakurssillekin! 











Tie Vourliotesiin.














Vuoristoteiltä on upeat näkymät! 



Vathi (Samos town) ilta-auringossa.



Pythagorionin kirkko on nimeltään Metamorphosis (eikö olekin kaunis nimi ja symboliikka). 
Kirkko koristeltiin muistojuhlaan, jota Pythagorion viettää 5.-6.8. vuonna 1824 voitetun Mykalin meritaistelun muistoksi. Valloittajina olivat tuolloin ottomaanit sulttaaninsa johdolla, mutta kreikkalaiset onnistuivat kapinassaan ja saivat turkkilaiset jättämään Samoksen. 
Kirkollisen juhlan lisäksi Mykalin taistelua esitettiin satamassa ja juhlittiin ilotulituksella ja markkinahumulla. 
Markkinahumu Kreikassa on myös makeaa loukoumadesien tuoksua, jota ei voi olla seuraamatta...nam! 








Kreikkalaiset hautausmaat ovat kauniita, vaikka ikuista lepoa niissä ei levätäkään. Haudat ovat vuokrahautoja ja yleensä noin 5-8 vuoden sopimuksella. Sen jälkeen mahdolliset jäljellä olevat luut otetaan ylös, pestään ja sijoitetaan eräänlaiseen muistolaatikkoon, joille on kirkoissa oma tilansa. 
Käytäntö johtuu siitä, että maasta on pulaa ja ortodoksinen katsomus kieltää kremtoinnin.
Vakituinen hautapaikka on Kreikassa niin kallis, ettei siihen ole juuri kenelläkään varaa. 











Mykalin meritaistelussa paloivat soihdut ja lopuksi "uhrattiin" vanha kalastusvene, joka syöksi ilotulitteita tummaan yöhön. 






Kreikasta lähteminen on minulle usein vaikeaa ja niinhän se oli tälläkin kertaa.
Kuten sanoin, koen itseni täällä pohjoisessa vähän sellaiseksi yksinäiseksi sieluksi, joka touhuaa omia, yksinäisiä juttujaan, joita harva tuntuu näkevän minun tavallani. 
Samoksella koin jälleen olevani hengenheimolaisteni parissa ja se tuntuu niin hyvältä. 
Rakastan kreikkalaista, vähän karkeaa, ei missään nimessä salonkikelpoista huumoria (joka tuntuu kauhistuttaneen monia suomalaisia ainakin), mutta eniten rakastan sitä avoimuutta, joka ihmisiä täällä yhdistää. Jäykkä, hillitty tärkeily ei istu tänne - ja se on ihanaa. 
Rakastan myös valtavasti vinksallaan olevaa kauneutta ja ihmisten luovuutta, jolla ei ole inside the box  -rajoitteita. 

Kuten jo sanoin, palasin kotiin inspiraatiota kuplien ja ihania aarteita laukuissani. 
Osa niistä on kyllä syötäviä :)


Tämä iso tupsupeitto oli ihan pakko saada ja vaikka se kuvassa terassillani onkin, on se tarkoitettu mustalle puupenkilleni pehmeyttä tuomaan.
Kotona odotti myös lohduttava yllätys, sillä oliivipuuni oli päättänyt ottaa minut vastaan oliiveilla! 
Kenties se oli Neitsyt Maria, jolle Panagia Spilianissa juttelin, joka katsoi minun tarvitsevan pienen tervehdyksen - kiva ajatus ainakin. 







Toivottavasti piditte kuvamatkasta ja mikäli ette ole aiemmin Samoksella käyneet, suosittelen sitä lämpimästi. 

Tulen kohta vierailemaan blogeihinnekin, kunhan saan pyykkikasat yms. pois alta ja pääsen normaaliin päivärytmiin....joka vielä vähän takkuaa. 



Voikaa hyvin, ihanaa elokuun jatkoa ja 
vi snakkes,

Marianna

Kommentit

  1. Postauksesi huokui iloa, valoa ja ison matkalaukullisen verran hyvää energiaa. Se varmasti voimaannuttaa meitä muitakin tulviessaan hyvää oloa tänne ruutujen toiselle puolelle.

    Kiitos Marianna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit!

      Oikein hyvää elokuun jatkoa sinulle <3

      Poista
  2. Niin kaunista, seurasin jo Instassa kauniita kuviasi tuolta, ja nyt täällä,huomaa että oli ihana loma siellä. Ja nuo kissakuvat ovat ihania:) Mukavaa loppuviikkoa Marianna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kissoja riitti, toinen toistaan suloisempia ja oli mukavaa huomata myös se, että suurin osa oli kastroitu ja terveystarkastettu (korvamerkki).

      Mukavaa elokuun jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Kiitos sinulle tästä matkasta jonka sain matkustaa sinun kuvien ja kirjoituksien kanssa . En ole ennestään tässä kohteessa ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit kuvamatkasta!

      Hyvää elokuun jatkoa sinulle :)

      Poista
  4. Marianna, kiitos tästä upeasta kuvamatkasta. Siellä näyttää uskomattoman kauniilta!
    Uutta tietoa oli noista hautausmaista, että siellä on sellainen käytäntö. Minä jotenkin näen sinun kuplivan visuaalisen sisimpäsi juurikin tuonne... mutta muista olla juuri sitä mitä olet "täälläkin", äläkä piilota sisimpäsi iloa vakan alle. Koska sinä olet aito ja se on tärkeää <3
    Tunnelmallista iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina, varsinkin neuvostasi <3
      Minua on lapsesta asti komennettu olemaan "vähemmän avoin" ja mukautumaan hillittyyn muottiin. Olin aina liian hölösuu, liian innostunut, liian sitä ja liian tätä. Kreikasta löysin maailman, jossa sain olla oma itseni ja se teki elämästäni hyvän.
      Olen pikkuhiljaa antanut itselleni luvan olla minä täälläkin, mutta se ei ole ihan helppoa ja usein yksinäistä. Pohjolassa luonteeni ymmärretään usein väärin ja minut koetaan kenties huomionhakuiseksi tai luulevan liikoja itsestäni. Se saa surulliseksi ja siksipä koetin pitkään olla asiallisesti ja hillitysti rivissä.

      Ikä opettaa kuitenkin pois muoteista, jotka muut ovat meille asettaneet ja elämään sellaista elämää, joka tekee onnelliseksi. Opettelen!

      Oikein ihanaa elokuuta teille sinne paratiisiinne - halit <3

      Poista
    2. Kiitos Marianna, haleja sinnekin <3
      Minä tiedän mistä puhut, itse olen kovin innostunut, avoin ja suora. Suomalainen kulttuuri ei aina sitä ymmärrä, joten tosiaan se tulkitaan väärin.
      Pidetään silti meidän liekkimme palamassa, se on ominta meitä <3

      Poista
  5. Mukava matkailla näin kotisohvalta. Hienoja kuvia ja mielenkiinnolla katselin niitä. Minusta tuoli oven vieressä on ollut se juttu mistä itse oon ihastunut Kreetalla kun kävimme. Usein niissä istui joku vanhempi ihminen, mukavaa kun sai seurata ihmisiä ihanassa lämmössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja totta puhut, on mukavaa nähdä vanhusten istuvan tuoleillaan katujen vilinää seuraamassa.
      Kreikkalaiset kodit ovat usein pieniä, eikä vanhoissa taloissa ole aina ilmastointia, joten illalla on hyvä istua ulkona ja katsella elämää. Samalla sitä näkee ihmisiä ja voi vaihtaa ajatuksia naapureiden ja ohikulkijoiden kanssa.

      Hyvää elokuuta <3

      Poista
  6. Upeat kuvat! Varmasti mahtava reissu. Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja oikein hyvää viikonloppua sinulle :)

      Poista
  7. Kiitos retkestä Samokselle sinun seurassasi! Postauksesi silmäilin jo pariinkin kertaan ja varmasti palaan siihen uudelleen. Oletko Facebookin Meidän Samos -ryhmässä? Siellä tämä herättäisi kiinnostusta.
    Ihana huomata, miten samanlaisia asioita olet bongannut kuin minäkin matkan varrella. Mainitsemasi putiikki Pythagorionissa on kyllä minulta jäänyt huomaamatta. Onkohan heillä webbisivuja? Onpahan taas jotakin uutta etsittävää.
    Kielitaitosi on jotakin, mitä toivoisin itse omaavani. Kreikan kursseja olen katsellut, mutta tarjonta on niukkaa.
    Samoin kuin sinä koen olevani kotonani kreikkalaisessa ilmapiirissä. Samoslainen ystäväni olikin kirjoittanut yhteen kommenttiin suloisesti, että me olemme jo miltei samoslaisia.
    Tämä sinun kuvakertomuksesi teksteineen on liikuttava. Olen niin iloinen, että kohtaan sieluntoverin.
    Aurinkoisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuija <3 ja kyllä, taidetaan olla sieluntovereita :)

      Olen leikitellyt viime päivät ajatuksella, että jätän facebookin kokonaan, mutta sittenhän jäävät ryhmätkin ja Samos-ryhmä kiinnostaisi kyllä kovasti.
      Täytyypä pohtia asiaa siis ihan uudestaan.

      MikroKosmoksella ei näytä webbisivuja vielä olevan, mutta saattaapi olla, että saavat talven aikana tehtyä.
      Uusi putiikki on pitänyt ladyt kiireisinä keväästä lähtien ja sanoivatkin, että heillä on talveksi tekemistä, kun huonekalulöytöjäkin on kunnostettava ihan urakalla.

      Muuttuuko tämä rodoslainen kenteis samoslaiseksi? ..ainakin pikkuisen.

      Hyvää viikkoa teille Tuija <3

      Poista
  8. Samos näyttää ja kuulostaa aivan fantastiselta lomakohteelta! Sinä uit sulavasti kreikkalaisten keskuudessa kuin kala vedessä. Kielitaitosi on kyllä suuri rikkaus. On varmasti ihan mahtavaa, kun pääsee vaihtamaan kuulumisia paikallisten omalla kielellä. Voi vain kuvitella miten papparaiset ovat hämmästelleet sujuvasti kreikkaa puhuvaa pohjoisen kaunotarta. Tapaamisestanne on varmasti riittänyt kerrottavaa kavereillekin :) Ihanaa, energistä loppukesää! Voi hyvin, ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielitaito on kyllä rikkaus, se on totta. Se avaa ovia ja on tie syvemmälle kulttuuriin. Olen siitä onnekas, että kielitaitoni ovat kaikki tulleet minulle kuin apinalle, eli opin nopeasti jotenkin vain oivaltamalla :)

      Oikein hyvää elokuun loppua teille sinne kotikonnuille <3

      Poista
  9. Oi, miten ihana kuvamatka. Kiitos tästä <3 Ei hassumpi aloitus sunnuntaille, kun pääsi ihailemaan näitä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kuvista oli iloa :)

      Mukavaa elokuun loppua teille kaikille <3

      Poista
  10. Voi, miten täydellisen ihana loma! <3
    Kuvasi hehkuvat Kreikan lämpöä ja niihin on helppo uppoutua tunnelmiin mukaan.
    Kissat kuuluvat tietenkin miljööseen! <3
    Kiitos näistä tunnelmapaloista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että viihdyit kuvamatkalla ja juu, kissat ovat tärkeä osa Kreikkaa <3

      Hyvää viikkoa ja elokuun loppua sinulle <3

      Poista
  11. Oi ihana mitä kuvia ja Kreikan kissat. Täällä on aivan hillitön ikävä Rodokselle, jäi sydämeen. Mutta tahtoisin nähdä enemmän Kreikkaa, joten seuraava kohde on varmaan uusi.

    Ihanaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Meillä on nykyään sellainen sääntö, että joka toinen vuosi mennään "kotiin" Rodokselle ja joka toinen taas jonnekin muualle.
      Tyttäreni ovat niin kotonaan Rodoksella, että heille se tuntuu olevan se ainoa oikea paikka, mutta Kreikassa on monta upeaa kohdetta ja paljon nähtävää ja Italiaakin on kiva käydä ihastelemassa.

      Hyvää elokuun loppua sinulle Tiia <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset