Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 29. marraskuuta 2018

Kuvailuja ja joulunodotusta


Se on kuulkaas nyt sellainen juttu, että joulukuuhun on enää kaksi yötä! 
Se tuntuu välillä ihan uskomattomalta, sillä marraskuu on mennyt kuin siivillä ja sään suhteenkin niin hienoissa merkeissä, ettei talven tuloa ole oikein edes huomannut. Viime viikko oli toki jo kylmempi, mutta niin aurinkoinen ja päivisin suorastaan keväisen oloinen, ettei marraskuusta voi pahaa sanaa sanoa.

Täällä vuonon rannalla on nautittu lämmöstä, sumusta, pakkasasteista ja ennenkaikkea auringosta! 
Koska blogivetämättömyyteni jatkuu yhä, olen jälleen kerran koonnut teille kuvapläjäyksen, jonka toivon tuottavan iloa teille kuvieni ystäville.


Sumu.

















Torpan joulu on kaikessa yksinkertaisuudessaan "lempijouluni". Koristeluni ovat lähinnä luonnonmateriaaleista ja varsinkin sammalta käytän paljon - sitä kun kasvaa kaikkialla torpan pihassa. 
Joulua tuovat myös perinteiset joulukukat ja ihan tavalliset kynttilät.
Täällä joulu on ihan puhdasta rauhaa, vuonon talvenharmaata sinisyyttä ja takkatulen lämpöä. 








Joulunhan ei tarvitse olla vilkkuvia valoja, tavarapaljoutta ja hässäkkää, vaan joulunsa voi valita itse. 
Oma jouluni on kaupungissa kimaltelevampi, maalla yksinkertainen, mutta molemmissa perinteitä seuraileva ja perinteet ovatkin sitten se minun jouluni tärkein ja rakkain juttu!
Haen jouluihini lapsuuteni joulua, jota haluan edelleen välittää omille lapsilleni. Jouluevankeliumin lukeminen ennen joulupäivällistä, manteli puurossa, rakkaan tätini keikauskakku, mummon karjalanpiirakat, isän ohjeistama kinkunpaisto, jouluyö - juhlayö......ja kaikki aattoa edeltävät puuhat lahjojen paketoimisesta pikkujoulukuuseen....ne ovat joulun rakkaus. 
Perinteet tuovat siten jo poisnukkuneet rakkaatkin lähelle ja siksi, siksi rakastan joulua.

Joulun valo kaamoksessa on lohduttava ja toivoa antava:

The light shines in the darkness and the darkness has not overcome it.  -John 1 : 5.



Sumun jälkeen me saimme pikkupakkasta ja valkoista kuorrutusta, joka oli niin kaunista.





 Marraskuisen aamun aurinko sai joutsenperheen tanssimaan :)






 Ja talvipörröiset lampaat nauttimaan lämmöstä.






Kauneutta kaikkialla.
Peuroja tapasin lenkilläni sunnuntaina kaikkiaan viisi ja ne leikkivät keskenään pellolla. Suloinen näky.












Löytyyköhän täältä lukijoideni joukosta joulusta ei-pitäviä ihmisiä? 
Olisin innokas kuulemaan, mikä joulussa on kurjaa ja milloin tykkäämättömyys alkoi? Oliko se läsnä jo lapsuudessa?  Liittykö se uskontoon, tapoihin, ruokiin vai mihin? 


Nyt joulukuun alkaessa on todellakin hyvä muistaa, että joulusta saa tehdä ihan oman näköisensä. Se voi olla yksinkertainen kynttilä ikkunalla ja hyvä kirja, hijentymistä ja rauhoittumista tai sitten kirjavien valojen suurta juhlaa - ihan miten vain. 



Tämä joulukranssi on minulle mieluinen, koska se on tyttäreni käsialaa ja hänen lukionsa joulumarkkinoilta ostettu. Varat menivät San-heimolle Zimbabveen, joten se tuottaa jouluiloa monessa muodossa. 







Laitan tähän loppuun kauniin joululaulun, joka saa ulkosuomalaisen liiankin helposti kyyneliin (tämänkin joulun vietän Norjassa).
Ja kiitos tätäkin kautta teille, ulkosuomalaiset kanssasisareni, jotka matkaatte kanssani näissä tunteissa. Olette täyttä kultaa! 

Maria Mena - Home for Christmas






Näiden sävelien kera HYVÄÄ ALKAVAA JOULUKUUTA!


Marianna

18 kommenttia:

  1. Kaunis kuvakavalkadi ja kauniita sanoja. Minullekin tärkeitä ovat juuri joulun perinteet. Sellaisen omannäköisen joulun. Kovin paljon kimallusta en kaipaa, vaan aika yksinkertainen tunnelma on mieleeni. Kuten teillä tuo torpan joulu. Mutta tietysti kaikkien läheisten toiveita yritän ottaa huomioon ja sen mukaan mennään. Tänä jouluna on ihaninta, että voimme viettää sitä taas kotona Suomessa.

    Lämpöinen ajatus sinne muille maille.
    P.S. Olen aivän myyty noiden lammaskuviesi edessä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena ja oikein ihanaa joulua kotona Suomessa <3

      Odotan jo joulukuviasi <3

      Poista
  2. Ihanan kauniisiin kuviin ja tunnelmiisi on aina ilo jäädä hetkeksi kiinni. <3
    Lempeää joulunodotusta sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Voi mikä kuvamatka, kiitos <3
    Tunnelmallista alkavaa joulukuuta halien kera <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Nina ja oikein ihanaa adventin aikaa teille kaikille <3 Halit myös täältä - hauvoille kans <3

      Poista
  4. Aivan mahtavia ja ihailen noita eläinten kuvia. Sulla on oikeasti peuroja, mä olen yrittänyt löytää niitä kaupoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!

      Peuroja on löytynyt täällä hyvin myös kaupoista. Toivottavasti olet löytänyt omasi :)

      Poista
  5. Ihania kuvia kuten aina:) Täällä Pyhässä Maassa joulu ei ole virallinen juhla, vaikka sitä näkeekin kunhan haluaa. Oikein mukavaa joulun odotusta Marianna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Siellähän alkaa nyt Hanukkah, joten oikein hyvää juhlakautta ja mukavaa uutta kuukautta!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos paljon Maarit ja oikein hyvää joulukuuta sinulle <3

      Poista
  7. Upeita kuvia jälleen kerran! Olen monesti ihmetellyt miten ihmeessä saat napsittua noita mahtavia eläinkuvia. Onko sulla kunnon putki, jolla kuvaat etäisyyden päästä vai osaatko hiipiä lähelle, niin että karvaiset ystävämme eivät sua huomaa? Ihanaa joulun odotusta koko torpan väelle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija,
      Ei ole mitään superputkia, vaan ihan tavallisella Canonin järkkärillä kuvaan. Taitavat kuvaamani eläimet ja linnut olla niin pelottomia, että päästävät lähelle - ihmisiin tottuneita ovat. Kotisaaren lampaat tuntevat minut ja juoksevat usein vastaan, kun tulen, eivätkä täällä pyörivät peuratkaan ihmistä niin pelkää. Tyttäreni on kyllä ristinnyt minut Lumikiksi juuri siitä syystä, että ympärilläni pyörii aina elämiä ja lintuja :D ... ehkäpä kyseessä on sellainen taivaanlahja - eläimet hakeutuvat luokseni.

      Oikein hyvää joulun odotusta teille myös <3

      Poista
  8. Meillä peurat kävelevät mökkipihassa ihan liikaakin. Kukkapenkit olivat täynnä sorkanjälkiä ja kasveja oli jopa kuopittu ylös. En ole oikein iloinen niiden pelottomuudesta. Haluaisin niiden pysyvän metsässä. Mutta kiitos ihanista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihän se on, että ovat kesyjä ja syövät "herkut". Samalla ovat vaarallisia myös liikenteessä.
      Oikein hyvää joulun odotusta sinulle Nila <3

      Poista