Kuvailuja ja joulunodotusta

Se on kuulkaas nyt sellainen juttu, että joulukuuhun on enää kaksi yötä! 

Se tuntuu välillä ihan uskomattomalta, sillä marraskuu on mennyt kuin siivillä ja sään suhteenkin niin hienoissa merkeissä, ettei talven tuloa ole oikein edes huomannut. Viime viikko oli toki jo kylmempi, mutta niin aurinkoinen ja päivisin suorastaan keväisen oloinen, ettei marraskuusta voi pahaa sanaa sanoa.

Täällä vuonon rannalla on nautittu lämmöstä, sumusta, pakkasasteista ja ennenkaikkea auringosta! 

Koska blogivetämättömyyteni jatkuu yhä, olen jälleen kerran koonnut teille kuvapläjäyksen, jonka toivon tuottavan iloa teille kuvieni ystäville.

Sumu.

Torpan joulu on kaikessa yksinkertaisuudessaan "lempijouluni". Koristeluni ovat lähinnä luonnonmateriaaleista ja varsinkin sammalta käytän paljon - sitä kun kasvaa kaikkialla torpan pihassa. 

Joulua tuovat myös perinteiset joulukukat ja ihan tavalliset kynttilät.

Täällä joulu on ihan puhdasta rauhaa, vuonon talvenharmaata sinisyyttä ja takkatulen lämpöä. 

Joulunhan ei tarvitse olla vilkkuvia valoja, tavarapaljoutta ja hässäkkää, vaan joulunsa voi valita itse. 

Oma jouluni on kaupungissa kimaltelevampi, maalla yksinkertainen, mutta molemmissa perinteitä seuraileva ja perinteet ovatkin sitten se minun jouluni tärkein ja rakkain juttu!

Haen jouluihini lapsuuteni joulua, jota haluan edelleen välittää omille lapsilleni. Jouluevankeliumin lukeminen ennen joulupäivällistä, manteli puurossa, rakkaan tätini keikauskakku, mummon karjalanpiirakat, isän ohjeistama kinkunpaisto, jouluyö - juhlayö......ja kaikki aattoa edeltävät puuhat lahjojen paketoimisesta pikkujoulukuuseen....ne ovat joulun rakkaus. 

Perinteet tuovat siten jo poisnukkuneet rakkaatkin lähelle ja siksi, siksi rakastan joulua.

Joulun valo kaamoksessa on lohduttava ja toivoa antava:

The light shines in the darkness and the darkness has not overcome it.  -John 1 : 5.

Sumun jälkeen me saimme pikkupakkasta ja valkoista kuorrutusta, joka oli niin kaunista.

 Marraskuisen aamun aurinko sai joutsenperheen tanssimaan :)

 Ja talvipörröiset lampaat nauttimaan lämmöstä.

Kauneutta kaikkialla.

Peuroja tapasin lenkilläni sunnuntaina kaikkiaan viisi ja ne leikkivät keskenään pellolla. Suloinen näky.

Löytyyköhän täältä lukijoideni joukosta joulusta ei-pitäviä ihmisiä? 

Olisin innokas kuulemaan, mikä joulussa on kurjaa ja milloin tykkäämättömyys alkoi? Oliko se läsnä jo lapsuudessa?  Liittykö se uskontoon, tapoihin, ruokiin vai mihin? 

Nyt joulukuun alkaessa on todellakin hyvä muistaa, että joulusta saa tehdä ihan oman näköisensä. Se voi olla yksinkertainen kynttilä ikkunalla ja hyvä kirja, hijentymistä ja rauhoittumista tai sitten kirjavien valojen suurta juhlaa - ihan miten vain. 

Tämä joulukranssi on minulle mieluinen, koska se on tyttäreni käsialaa ja hänen lukionsa joulumarkkinoilta ostettu. Varat menivät San-heimolle Zimbabveen, joten se tuottaa jouluiloa monessa muodossa. 

Laitan tähän loppuun kauniin joululaulun, joka saa ulkosuomalaisen liiankin helposti kyyneliin (tämänkin joulun vietän Norjassa).

Ja kiitos tätäkin kautta teille, ulkosuomalaiset kanssasisareni, jotka matkaatte kanssani näissä tunteissa. Olette täyttä kultaa! 

Maria Mena - Home for Christmas

Näiden sävelien kera HYVÄÄ ALKAVAA JOULUKUUTA!

Marianna