Ajatuksia oravanpyörässä juoksemisesta vuodelta 1958

Me vietimme viikonloppumme jälleen maalla ja vierailimme lauantaina naapuripitäjässä, jossa ystävättäreni perheineen siivoilee ja pintaremontoi vanhaa, varsin kiehtovaa taloa, joka on tullut heille perintönä. Talo oli kuin seikkailu, aikamatka ja lämmin syli (saunakin siitä löytyi), eikä ullakkokaan tuottanut pettymystä, vaan paljasti kätköistään laatikollisen vanhoja Kvinner og klær -lehtiä.

Vanhimmat lehdistä olivat 50-luvulta ja minä onnekas sain omakseni niistä muutamia! 

Sateinen lauantai-ilta kuluikin sitten torpan sohvalla 50- ja 60-luvun lehtiä lueskellen ja voi miten niiden parissa viihdyinkään. 

Upeita leninkejä, hauskoja permanenttimainoksia, ruokaohjeita ja vaikka mitä, mutta myös artikkeleita erityislapsista, ihmissuhteista ja mikä mielenkiintoisinta - 

POHDISKELUA ORAVANPYÖRÄSTÄ JA SIITÄ POIS PÄÄSEMISESTÄ.

Artikkeli: kamppailu oravanpyörää vastaan, toukokuulta 1958, pohdiskelee sitä, miksi me kiusaamme itseämme liian vaativilla tavoitteilla ja velvoitteilla kilpaillessamme kaikessa: lastemme harrastuksissa ja koulusuorituksissa, kotiemme täydellisyydessä, työssämme.......lista on pitkä.

Miksi koetamme olla supertehokkaita ja täydellisiä?  

Artikkeli neuvoo ottamaan itselleen aikaa, hakemaan voimaa ja vapautta luonnosta ja meditaatiosta, uskaltautumaan pois jatkuvasta kilpailusta ja nauttimaan yksinkertaisista iloista.

Tuli rätisi vanhan torppamme takassa ja sade naputteli ikkunaruutuihin, kun pohdiskelin tätä artikkelia ja oravanpyörää, jossa me juoksemme yhä. 

Vauhti on 61 vuoden aikana vain kiihtynyt, vaatimukset kasvaneet ja yhä useampi kokee uupuvansa jo alkumetreillä.

Mitäköhän artikkelin kirjoittaja vuoden 2019 oravanpyörästä tuumailisi? 

Omalla kohdallani oravanpyörästä ei lähdetty, vaan sieltä viskattiin ulos  - siellä kun ei ole tilaa kompuroivalle - ja voitte kuvitella, miten pyörästä singahtanut onkin sitten jonkin aikaa ihan pihalla...

kunnes.......

silmät alkavat nähdä kaikkea sitä, mitä ennen ei ollut aikaa ihailla ja ihmetellä. 

Mieli rauhoittuu ilman kalliita joogatuntejakin ja sitä havahtuu huomaamaan, että juuri epätäydellisyys on TÄYDELLISYYTTÄ ja se kuvittelemamme täydellisyys onkin oikeastaan pelkkää illuusiota.

Minä ja tämä torppavanhuksemme olemme hyvinkin epätäydellisiä, mutta siinä sohvalla istuessani, teeveden kiehuessa uunin päällä, tuntui kaikki (jälleen kerran) ihan tavattoman täydelliseltä. 

Ja kiitollisuuteni siitä, ettei minun tarvitse enää juosta, vaan saan kulkea omassa tahdissani, lähti viestinä jonnekin taivaisiin. 

Sateen ropina jatkui läpi koko yön.

Luonnon täydellisyyttä (epätäydellisinä) kuvina, joiden ottamsisesta olen nauttinut koko sydämestäni.

Omia kukkia.

Viime kesän muistoja, kauniita nekin.

Metsän läpi kukkulalle Ullandhaugissa.

Hikinen kiipeäminen palkittiin, kun kukkulan tornin kahvilassa vapaaehtoistyössä ollut ystävättäreni tarjosi meille kahvit ja vohvelit! 

Ei ihme, että nenää jo kutittelee :)

Harmaa viikonloppu maalla. 

Rakkolevät antoivat väriä harmaaseen merimaisemaan ja ovat kuulemma maultaankin hyviä. Vielä en ole levää kokeillut, mutta josko kesällä sitä salaatin joukkoon laittaisin. 

Oletteko te maistaneet levää? 

Muutama kuva torpalta, jossa koristelin vähän keväiseen tyyliin.

Alimmassa kuvassa on vintillä oleva työpöytäni, joka on peräisin 60-luvulta ja palveli 70-luvulla kälyni koulupöytänä, sitten 2007 lähtien tyttäreni koulupöytänä (silloin pinkki) ja nykyään, mustaksi maalattuna, minun työpöytänäni. 

Annoin pöydälle vähän loistoa vaihtamalla siihen timantti-vetimet :) Vaatimaton torppakin saa joskus vähän hienostella! 

Meille on luvattu viikonlopusta vähän kylmenevää säätä, eli yölämpötilat saattavat olla muutaman asteen miinuksenkin puolella. 

Saapa nähdä miten käy, mutta toistaiseksi mennään 8 asteella ja kevät keikkuu kaikkialla.

Ihanan epätäydellisen täydellistä loppuviikkoa teille kaikille!

Lainaan vielä artikkelin viimeisiä lauseita:

" meidän tulisi muistaa, ettei meitä ole luotu tänne valloittamaan ja voittamaan, vaan olemaan mukana maailmankaikkeudessa, sellaisena kuin olemme, kukin omalla paikallamme".

Vi snakkes,

Marianna