Kesän viimeiset, ainakin kalenterin mukaan

Syyskuu!

Sataa, sataa ropisee...enkä tykkää ollenkaan! 

Katselen mielummin näitä elokuisia kuvia kuin ikkunastani avautuvaa harmaata maisemaa ja totean jälleen kerran, että valokuvaaminen on hyvä harrastus! Se mahdollistaa matkan menneisiin hetkiin ja avaa ikkunan aurinkoisiin muistoihin, elävästi ja piristävästi.

Kesän (tod.näk.) viimeinen helleaalto vieraili täällä elokuun lopulla ja siitä nautittiin kyllä valtavasti. 

Me teimme naisporukalla reissun ystävättäreni ihanalle vapaa-ajan asunnolle, jossa istuimme iltaa tulisijan ympärillä tähtiä ihaillen ja maailmaa parannellen.

Mereltä puhalsi sellainen föönituuli ja yö oli samettisen lämmin. 

Tällaisissa hetkissä on kyllä paljon hyvää tekevää voimaa, joka auttaa jaksamaan arjen mittelöissä.

Rantalenkkejäkin tuli helteen aikana tehtyä useampi, sillä mikään ei ole helteellä ihanampaa, kuin raikas merituuli! 

Elokuinen ilta rannalla.

Elokuinen aamu kotisaaren rannoilla.

Helteen loppupuolella tulikin sitten ukkoskuuroja ja ne pudottivat lämpötilan 20 asteen hujakoille, mikä olikin sitten sopiva lämpötila kasvihuoneen siivoamiselle. 

Pikkuinen pömpelini on nyt valmiina syysjuttuihin ja istuimmekin siellä elokuun viimeisen, varsin tuulisen illan.

Kynttilät, tähtitaivas, lasi viiniä ja hiljaisuus. Ulkona, mutta tuulelta suojassa. 

(instassa kuvat).

Olen ihan tavattoman kiitollinen siitä, että saan olla maalla ja nauttia luonnosta ympärilläni. Minä ja viikinki istuimme tälläkin kertaa pitkiä hetkiä ihan hiljaa ja kuuntelimme yksinkertaisesti hiljaisuutta ympärillämme. 

Hiljaisuuden rikkoivat tosin muutaman kerran harmaahaikarat, jotka ovat tämän kesän aikana innostuneet viihtymään rannallamme. Ne astelevat rantavedessä kalastamassa ja huutelevat silloin tällöin toisilleen, jopa yöllä. Kaikki, jotka ovat harmaahaikaroita kuulleet, tietävät, ettei niiden "lauluääni" ole kauneimmasta päästä, vaan kyse on kovaäänisestä rääkymisestä :)

No, minä rakastan kaikkia rannallamme viihtyviä lintuja, pääskysestä haikaraan. 

 Siisti, lähes tyhjä ja valmis syksyn juttuihin.

Marjapuska pitäisi vielä leikata ja luumupuutakin trimmata.

Omppuja tuli mukava määrä.

Lomamme aikana nokkiinsa ottaneista tomaateista on jäljellä vielä yksi, joka (lehdettömänä) tekee tomaatteja. Siirsin sen nyt takaisin kasvihuoneeseen ja katson, josko se vielä jaksaisi hetken. 

Mökkipihan syyskuuta.

Aloitin syyssiivouksen jo torpassakin, vaikka aion kyllä malttaa mieleni ihan syyskuun loppuun, ennen kuin annan varoituksen sohvalta valuvista vilteistä ja muusta sellaisesta :)

Kesäisin tykkään pitää torpassa sellaisen vähän viileän, sinivalkoisen tunnelman, mutta syksyllä sekin kaipaa lämpöä ja minähän rakastan taljoja, kynttilöitä ja niitä joidenkin vihaamia, sohvalta valuvia vilttejä!  Ne ovat mielestäni kaunis osa sisustusta ja niihin on ihana käpertyä, niin koiran kuin ihmisenkin.

Kesän viileyttä ja syyskuvia aikaisemmilta vuosilta.

Tässä yksi rääkyvistä kalastajista, jotka ovat mieltyneet rantaamme.

Otin kuvan ikkunan takaa hetkellä, jona vettä tuli ihan saavista ja pisarat olivat jättikokoisia.

Ja sadetta on saatu useampana päivänä! 

Tähän on nyt todettava, että niin kurjalta kuin aamuinen sää täällä näyttikin, lähdin   kyllä lenkille ja nautin vesisateessa kulkemista reilun tunnin ajan! 

Sade teki suorastaan hyvää! 

Ukkoskuuron värittämä maisema viime viikolta.

Toivottavasti teilläkin oli hieno elokuun loppu ja kiva alku syyskuulle.

Oikein mukavaa syksyn alkua jokaiselle! 

Marianna