Syyskuvien joukosta poimittua




Tänään on ollut jälleen sellainen kirosanoilla koristeltu kävelykeppipäivä ja ensimmäistä kertaa olen joutunut turvautumaan siihen myös ulkona. Se olikin aikamoinen kynnys ylittää, sillä en halua kenenkään näkevän minua kävelykepin kanssa. 
Huomenna luvassa on solumyrkkyä, jonka pistämiseen hain lääkärini tukea ja apua, sillä itse en siihen yksinkertaisesti kyennyt. Istuin kylpyhuoneessa piikki kädessäni ja itkin. 
En haluaisi myrkkyä kehooni, mutta ymmärrän, että minun on kokeiltava tätäkin vaihtoehtoa. Sytostaatti kun saattaa jarruttaa reuman etenemistä ja tulehduksia, joita se aiheuttaa. 
Haluaisin kuitenkin vain paeta, kauas pois, paeta sairautta, piiloutua pieneen mökkiin suuressa metsässä, jonne sairaus ei löydä.

Lohdutukseni haen luonnosta, kuten niin monta kertaa ennenkin ja kuva-arkistoni kasvavat kasvamistaan.
Tässä poimintoja viime viikoilta.













































Kirjoittelen enemmän taas, kun elämä ja suksi kulkevat kevyemmin.

Voikaa hyvin!









Marianna

Kommentit

  1. Paljon tsemppejä sinulle Marianna, ja jaksamisia.
    Kuvat ihania kuten aina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jael <3
      Kyllä se tästä taas, kuten ennenkin.

      Poista
  2. Onpa kauniita kuvia, noista voisi kertoa vaikka tarinaa, toinen kuva ylhäältä on koskettava, tie joka vie jonnekkin,tie joka valkenee valkenemistaan, missä on ihana kaunis maa, okei muistan sinua kun hiljennyn,tuon Jumalan eteen kyyneleesi ja tuskasi.Voimia jokaiselle päivällesi, toivon sitä todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaunis kiitos sinulle Pike <3
      Tämä lämmitti sydäntä, sillä juuri nyt tuntuu aika onnettomalta ja yksinäiseltäkin. Ihminen on sairautensa kanssa kuitenkin aina niin yksin.

      Voi hyvin ja kiitos vielä kerran <3

      Poista
  3. Lämmin voimahalaus täältä Turun suunnalta <3 Toivon niin että uusi lääkehoito nujertaisi reumasi. Positiivista on, että jaksat kipujenkin keskellä mennä ulos luonnon keskelle. Uskon, että luonnon eheyttävä voima auttaa sinua jaksamaan.
    Kauniita syyskuvia kaikki tyynni! Tuo pässi on ehdoton suosikkini. Toinen poseeraa niin hienosti :)

    Ajatella, kohta on jo Halloween. Joko olet miettinyt miten karmivalla tavalla ilahdutat läheisiäsi tällä kertaa?

    Parempaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija <3

      Toivotaan, että hellittää taas ja pääsen liikkumaan normaalisti. Juuri nyt on niin siipirikko fiilis, ettei mitään määrää.

      Halloweenia en ole oikein jaksanut vielä ajatella, mutta jos kivut hellittävät, innostun taatusti kehittelemään jotakin hauskaa. Kaikki hauska ja valo pimeässä on nyt tervetullutta ja tärkeää.

      Voikaa hyvin ja karmivaa Halloweenia teillekin :D

      Poista
  4. Ihania kuvia jälleen. Tiedän miltä sinusta tuntuu, edesmennyt veljeni kärsi melkein neljäkymmentä vuotta vaikeasta reumasta lukemattomien muiden sairauksien lisäksi muunmuassa keuhkoahtautuman ja eturauhassyövän. Hänkään ei koskaan luovuttanut. Ota sinä vain keppi ja lähde eteenpäin elämään. Voimia ja haleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Periksi ei todellakaan voi antaa, eli minulla on reuma, mutta se ei saa minua, ei kokonaan.

      Olen ymmärtänyt, että reuma altistaa muillekin sairauksille, samoin sytostaattihoidot, joten mikään kevyt reppu kannettavaksi tämä ei ole. Toisaalta, elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja koetan keskittyä siihen, mikä omalla kohdallani on hyvää.

      Kiitos haleista <3

      Poista
  5. Voi Marianna, miten kovasti toivonkaan voimia ja valonpisaroita keventämään kulkuasi!
    Kiitos jälleen kerran kauniista kuvistasi, joilla ilahdutat ja valaiset pimeimmänkin päivän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ansku <3
      Nämä teidän kommenttinne merkitsevät todella paljon, kun olen "kipujeni vankina". Tänään kykenen onneksi jo liikkumaan ilman kävelykeppiä, joten kyllä se tästä taas, hitaasti, mutta sinnikkäästi.

      Oikein ihanaa loppuviikkoa sinulle ystävä kallis <3

      Poista
  6. Ota täältäkin vastaan kunnon voimahali, vaikkakin sellainen vähän pehmoinen ja kipuja varova. Ajatus on kuitenkin vahva.

    Kuvasi olivat taas varsinaista terapiaa ja virkistystä harmaan sateen ja lähes unettoman yön väsyttämälle mielelleni. Mikä lie täysikuu valvottanut..ei mitään sen kummempaa.

    Voimaa, paljon iloja ja keveyttä päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3

      Tänään pääsin jo normaalisti lenkille, joten 3 päivän piina alkaa hellittää ja voit varmasti kuvitella, miten ihanalta kävelylenkki tuntui.

      Toivottavasti kuun voimat ovat jo heikentyneet ja saat taas nukuttua.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Voi sinua siskonen siellä, kunpa saisin surusi kaikkoamaan, kipusi hellittämään!
    Toivottavasti sytostaatti tuo apua ja helpotusta reumaasi. Ymmärrän, että olet joutunut käymään oman painin tuon lääkityksen suhteen. Toivon kerallesi voimia ja valoa sekä rohkeutta synkimpienkin hetkien selättämiseksi.
    Ihanat kuvasi jälleen.

    Lämpöisin voimahalaus luoksesi siskonen♥ Vaalitaan voimantuojiamme♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin halaus ja kiitos sinulle <3

      Sytostaatti on pelottava juttu, eikä sen tehokkuudesta ole tämän sairauden kohdalla koskaan takuita. Joitakin se auttaa pitkään, toisia ei ollenkaan ja osalle se aiheuttaa niin pahoja sivuvaikutuksia, että sairauksien lista vain pitenee.
      Pelkään eniten maksa-, munuais-ja keuhko-ongelmia, joita se saattaa aiheuttaa.

      Tänään on ollut jo parempi päivä ja pääsin metsään, joka on minun kohdallani se lääkkeistä paras.

      Kiitos, että ajattelit minua ja oikein hyvää viikonloppua sinulle <3

      Poista
  8. Ihania kuvia oot ottanut, kiitos.
    Toivottavasti saat avun tosta lääkkeestä, jos sitä siksi voi kutsua.
    Mun yksi kaveri sai avun, välillä jätti pois. Mutta palas taas pistoksiin, suuri apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos myös, että jaoit kaverisi positiivisen kokemuksen <3 Sytostaatista kuulee paljon pahaa, joten hyvät uutiset ovat niin tervetulleita.

      Ihanaa viikonloppua teille!

      Poista
  9. Voi miten hyvin minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olen taistellut 16-vuotta tämän selkäkivun kanssa ja sitten myöhemmin jalkakivunkin kanssa, kaksi leikkausta läpikäyneenä, nyt murtuman takia kivun kanssa taistellen ja kolmatta leikkausta peläten.
    Voin hyvin ymmärtää, että saat voimaa valokuvauksesta, sen tajuaa kun katsoo tuota kuvaa linnuista seipään nokassa.
    Mietin ensin ettei minulla ole mitään vastaavaa. Mutta onhan minulla tämä sisustaminen.
    Niin pahalta kuin se tuntuu, yritetään jaksaa eteenpäin, kipua kantaen, mitä muuta mahdollisuuksia meillä on...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä, on hyvä olla mieluisaa tekemistä, joka vie ajatukset pois sairaudesta ja antaa voimaa.
      Sisustaminen on mieluista puuhaa ja antaa paljon iloa, olen samaa mieltä.

      Jaksetaan eteenpäin ja vaikka kipu mukana roikkuukin, ei päästetä sitä pomoksi :)

      Poista
  10. Huh, huh, minkälaisia mietteitä sairautesi ja lääkityksesi herättää! Onneksi on sitten taas parempia päiviä ja pääset Sinulle voimaa antavaan metsään ja mökille.
    Toivottavasti noita parempia päiviä on yhä enemmän ❤️🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija, sitä toivon minäkin.

      Kiitän luojaani siitä, että minulla on mökki ja luonto ympärilläni, sillä ilman niitä olisin onneton.
      Toivon nyt hartaasti, että pistoksista on hyötyä.

      Hyvää lokakuun loppua <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset