Blog blog blogiblokki. Vieläkö Lyyti kirjoittaa?


Kuinka monta kertaa olenkaan tuijottanut näytölläni puhtaan valkoisena hohtavaa blogipohjaa ja hakenut mieleni sopukoista aloitussanoja tekstilleni. 
Niitä ei vain tunnu löytyvän.

Olenko siis tullut blogipolullani sen loppumetreille? Eikö minulla ole enää mitään sanottavaa? Eikö minulla ole enää kipinää kirjoittaa?
Onko yksi rakkaimmista harrastuksistani kuolemassa? 

Olen rakastanut kirjoittamista ihan lapsesta asti ja voittanut koulun kirjoituskilpailuissa ihan palkintojakin. Ainekirjoitus ja esitelmät olivat lempipuuhaani, samoin kirjeenvaihto. 
Rakastan sanoja, vanhoja sanoja, murresanoja, sanontoja, kielen rikkautta ja kertomista. Rakastan kieliä, mutta varsinkin äidinkieltäni. 

Olen elänyt lähes koko aikuisen elämäni ulkomailla, joten kirjoittaminen on ollut minulle mainio tapa pitää äidinkieleni elinvoimaisena, myös kirjoitetussa asussa. 

Blogini on ollut eräänlainen avoin päiväkirja, jonka kautta olen puolittanut huoliani ja jakanut ilojani. Se on ollut alusta kuvilleni, joita niin mielelläni otan ja annan muidenkin katseltavaksi. Se on ollut ääneni luonnon ja eläinten puolesta.


Onko blokkini kenties vain hetkellinen? 
Johtuuko se sairauteni aiheuttamasta siipirikkoisuudesta, solumyrkyn turruttamista aivoista? 
Kenties.


Olen nyt kuitenkin sinnitellyt tämän postaukseni parissa (useamman päivän) ja ihan vain tunnustellakseni fiiliksiäni ja työni lopputulosta. 



Useampi omista suosikkiblogeistani on viime vuoden aikana kutistunut pelkäksi instagram-tiliksi ja se on mielestäni hurjan surullista, sillä niin mukavaa kuin instagram-kuvia onkin selailla, on blogipostausten lukeminen kuitenkin mukavampaa. 
Instagram:han on aikamme henkeen täydellisesti sopiva kanava - nopea, helppo, vähäselitteinen ja laajan yleisön tavoittava, mutta samalla se on vähän kuin katsoisi kirjojen kansia itse kirjoja lukematta.

No, katsotaan nyt mitä tästä tulee. 
Mikäli kirjoitusblokkini jatkuu, kutistun minäkin instagram-tiliksi, kansikuviksi ilman kirjaa......ja kuvia, niitähän riittää kyllä :)

Ja kuvista puheen ollen.....tässäpä jälleen pläjäys loka-marraskuun retkiltä ja mökkimaisemista.  
Säät ovat vaihdelleet, mutta marraskuu on täällä Norjan lounaisrannikolla ollut yllättävänkin aurinkoinen ja mikä parasta, täysin myrskytön!  
(kop, kop....paras koputtaa puuta :)



Lokakuun metsä







Tungenes:in majakalla lokakuun ilta-auringossa







Retki Månafossenin vesiputoukselle.




Kun polku on niin jyrkkä, että saa roikkua kettingeissä (jotka polulla onneksi ovat).






Korkeanpaikankammoinen :)




Mökkitiellä ja mökillä lokakuussa












Marraskuu












Välillä sumua ja sen hälvettyä auringon lämpöä.









Tai kuuraa ja kimallusta.












Marraskuun hiljaisuutta. 




Lokakuun lopun koristeluja. Kuivuneita lehtiä ja kukkasia peikonpähkinän oksilla.



Marraskuun juttuja puutarhassa.







Toivottavasti tänne vielä joku löysi tiensä ja kiitos kaikille teille, jotka instagram-story:ni pohjalta laitoitte viestejä. 


Ihanaa joulun odotusta! 




Vi snakkes, 
Marianna



Kommentit

  1. Minustakin surullista kun blogit näyttävät siirtyvän pelkästään instagramiin. Blogeissa on mielestäni enemmän asiaa. Olen yritänyt seurata instagramiakin, mutta se ei tunnu olevan oikein minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagramia on ihan kiva selailla, mutta se on sellaista pinnalta raapaisua. Minusta on sitäpaitsi paljon mukavampaa katsella kuvia suuremmalta näytöltä, ainakin silloin, kun kyse on valokuvaamisesta eikä pelkistä puhelinkuvista. Kun esim. ihailen taitavien luontokuvaajien kuvia ig:ssä, koetan hakea ne katseltavaksi myös muuta kautta. Siten saan 100% elämyksen, johon ig ei koskaan laadullisesti pysty.
      Tekstit jäävät nekin ig:ssä lyhyiksi, joten pidän enemmän blogikirjoituksista.

      Blogien kautta syntyy ystävyyksiäkin, ig on oikeastaan vain tykkäyksien haalintaa ilman sen syvällisempiä keskusteluja.

      No, koetan itse vielä pinnistellä blogin parissa, sillä olen nyt saanut niin monia pyyntöjä sen suhteen. Toivon, että joulu innostaa kirjoittamaan.

      Hyvää loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Ihan huikeita kuvia jälleen, tuo kirkko on kuin pienitalo preerialla sarjassa oleva kirkko, ihanat ruska ja kuura kuvat, niin erilaista kuin täällä länsi rannikolla.Minä en ole instagramissa en facebookissa, en tvitterissä, mitä niitä vielä lie, minulle riittää vanha äitini puhelin, jolla ei edes voi ottaa kuviakaan, joskus lopetin blogin, mutta aloin uudestaan, mutta ei minulta tule joka päivä kuvia tai juttuja sinne, en hirveesti halua sitoutua siihen, toki luen ja katselen toisten blogeja, joskus saatan kommentoida, mm. hienoja ideoita löytyy kun joku on jotain askarrellut, just taisin eilen ajatella että mitähän sinulle kuuluu, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut, niin upeita kuvia on aina sulla, niin mä ainakin mielellään katselen niitä.
    Joulun odotusta sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pike <3 Täällä ollaan ja sinnitellään, vaikkakin välillä vähän siipirikkona.

      Blogit ovat olleet minullekin usein inspiraation lähde sekä askartelujen että ruuanlaiton suhteen, mutta parasta on ollut löytää teidät blogiystävät, joiden kanssa olen tullut tätä kautta tutuksi.
      Minä olen kyllä instagramissakin, sillä se on tavallaan blogini "sivutuote", mutta twitteristä olen pysynyt poissa.

      Oikein hyvää joulun odotusta sinulle Pike <3 Halaukset sinne Turkuun <3

      Poista
  3. Tänne blogimaailmaan on aina mukava tulla monesti niin kiireisen ja kuormittavan elämänmenon keskellä. On ihana katsella kaikessa rauhassa kuvia, syventyä teksteihin ja viipyillä ajan kanssa mielenkiintoisten aiheiden parissa.
    Usein tuntuu kuin tulisin piipahtamaan ystävän luona, ja huomaan olevani jopa hieman huolissani, jos joku blogi ei pitkään aikaan ole päivittynyt.

    Minustakin on todella surullista, jos blogit pikkuhiljaa siirtyvät vain instan puolelle, mutta ehkäpä niin käy jonain päivänä vielä itsellenikin. Olen nimittäin paininut samanlaisten kysymysten kanssa tässä pitkin syksyä: Onko minulla enää mitään sanottavaa? Onko into bloggaamiseen loppunut?

    Toisaalta tiedostan sen, että tämä pimein vuodenaika vaikuttaa vireystasooni ja mielialaani alentavasti, joten ehkä vuodenvaihteen jälkeen tahti on toinen, ainakin toivon niin :)
    Ihana kuulla että siellä on syksy ollut aurinkoinen. Täällä on ollut enimmäkseen tuulista ja sateista, ja nyt vielä siihen päälle tämä pimeys! Ei siis mikään ihme, jos jaksaminen on hieman hakusessa ;)
    Kiitos Marianna tosi ihanasta kuvamatkasta kauniisiin syysmaisemiin ♥
    Kuuraa ja kimallusta päiviäsi piristämään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku <3
      Niinhän se on, että marraskuu on sellaista "matalalentoa" vireystason ja mielialan suhteen meistä useimmilla.
      Minä olen ihan valtavan riippuvainen auringosta, joten nämä lyhyet päivät eivät ole helppoja. Lisäksi kamppailen sairauteeni liittyvien ongelmien kanssa, eikä esim. solumyrkky tehnyt elämästä ainakaan helpompaa. Olen nyt jättänyt sen pois, koska se ei todellakaan minulle sovi.

      Blogeissa vierailu on todellakin kuin kyläilyä ystävän luona ja toivon, että sinäkin jatkat bloggailua <3

      Halaus täältä ja ihanaa joulun odotusta sinulle <3

      Poista
  4. Tämä syksyn aika on ollut vähän sellaista synkkää aikaa säiden puolesta täällä turussa, joten se vaikuttaa ettei innostu välttämättä mistään, tarkoitan itseäni, mutta kun joulun jälkeen alkaa valoistumaan maisemat, alkaa sitä energiaa virtaamaan jostain vain,ja keväällä sitä on jo ylienerginen, moniakin ihmisiä haittaa tämä pimeys,minulla eräs tuttava jota masentaa tää pimeys niin että pitää syödä lääkkeitä siihen.Täällä Turussa kun ei tule sitä luntakaan kuin korkeintaan tammi-helmikuussa vasta, niin se toisi valoisuuttaa paljon, sekin lumi on vain vähän aikaa, niin että kerkiäis hiihtelemään pelloilla.
    Mä nyt tässä tulin vielä aamukahvilla katselemaan kuvasi, sinulla on kaunis koti ja puutarha, noissa maisemissa on varmasti puhdas ja raikas ilma hengittää, ja puhdas luonto näkyy myös kuvissasi.
    Anskulla hyvä kirjoitus sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos vielä Pike ja oikeassa olet etelän pimeiden talvien suhteen. Maa on niin musta ja päivät lyhyitä.

      Ympärilläni olevasta luonnosta olen todella kiitollinen. Se antaa voimaa ja lohtua aina.

      Halaus sinne <3

      Poista
  5. Ihanaa oli tänne taas tulla ja kunpa et lopettaisi. <3 Voit mennä blogissasi kuvat edellä silloin, kun ei tekstiä synny ja jokainen omaan tahtiin. Muista paineita asettaa tiellesi vain sinä itse. <3 Oli niin tai näin, seuraan täällä ja instassa ihania kuviasi ja muutenkin olet huippukiva ja sydämellinen tyyppi, joka on tullut jo tutuksi.

    Halauksia Marianna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ja kyllä, minäkin koen sinut sydämellisenä ja kannustavana ystävänä, jonka teksteistä saa iloa ja voimaa <3

      Koetan pinnistellä blogini parissa ja toivon, että saan taas uutta virtaa niin kroppaan kuin näppäilysormiinkin :)

      Halauksia ja ihanaa joulun odotusta <3

      Poista
  6. Samoja aatoksia on ollut kovin monella, itsellänikin. Mutta hienoa, että täällä vaan blogeissakin sinnitellään! Minä en seuraa instaa lainkaan, koska se on tuntunut vähän liian pinnalliselta ja hätäiseltä; vähän kuin pikaruokaa söisi. No, olen väärä tyyppi sitä arvioimaan, koska se maailma ei ole minulle lainaakn tuttu. Luultavasti puhun kuin kettu pihlajanmarjoista.

    Toivon todella, että innostut vielä täälläkin kirjoittelemaan. Ja olen ennenkin sanonut, että olet ihan niitä ensimmäisiä bloggaajia joiden postauksia olen ryhtynyt lukemaan ja kommentoimaan.

    Ja kaikki ne kuvat! Voi hyvänen aika!

    Lämpöiset halit sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset Leena <3

      Blogiystävyys on hieno asia ja kyllä minun sinua niin ikävä tulisi, jos lopettaisit kirjoittamisen.
      Pikaruoka on muuten hyvä sana installe, sillä sitähän se on. Nopeaa selailua, pari sanaa kuvaa kohden, jos sitäkään.

      Oikein hyvää joulun odotusta teille ja sinnitellään blogeissa kevään innostusta odottaen!

      Poista
  7. Hei oli mukavaa kuulla sinusta taas ja toivon todella että et lopeta tätä bloggaamista ja siirry instan puolelle kokonaan, koska sitten tämä sinun seuraaminen loppuu en ole missään tällaisessa mukana en fasessa tai missään. On jo monia sinne instagrammiin siirtynyt näistä blogeista mitä seuraan mielelläni ja se kyllä harmittaa. Ihania kuvia jälleen katsella. Peikonpähkinä oksakuvat on mahtavia ja onko sinulla jo hyasintittejä korissa? Toivottavasti jaksat sinnitellä tämän blogin kanssa, uusi kevät tuo taas uutta pontta. Jaksamisia sinne.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Nila ja kyllä, koetan sinnitellä.
    Instagram on ainakin omalle blogilleni sellainen "oheistuote" ja kuten sanoin, harmittelen ihan kauheasti monen kivan blogin loppumista ja kutistumista ig-tiliksi.

    Laitoin tosiaan jo hyasinttejä koreihin ja muutaman otin sisällekin. Meillä on täällä varsin lämmintä, eli +8-10 astetta, joten eivät ne ainakaan koreissa palellu.

    Ihanaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset