Lämpenee, viilenee, lämpenee, polttaa jo....eiku viilenee!

 

Tämän kevään sää on todellakin ollut kuin lapsuuden piiloleikkiä, jossa muut leikkijät huutelivat etsijälle "lämpenee, viilenee, lämpenee" ja etsijä toivoi hartaasti löytävänsä sen lämpimän suunnan ja kuulevansa lopulta "polttaa jo" -huudahduksen

 - niin reippaasti on huhtikuun lämpötila vaihdellut ja yhtä hartaasti olemme toivoneet sen lämpenevän pysyvästi. 

Minä olinkin juuri tästä syystä erityisen onnekas, kun syntymäpaiväni osui vuoden toistaiseksi kesäisimpään päivään, eikä sitä edeltävä viikonloppukaan ollut ollenkaan hassumpi. 

Venevajassa vietettiin juhlan kunniaksi kauden avajaisia ja ruuat grillattiin terassilla 

ilta-auringon luodessa mitä suloisinta kevätillan tunnelmaa.

Vain viikkoa aikaisemmin olimme luoneet terassilta sohjoiset lumet! 

Pohjoistuuli jatkoikin puhaltamistaan heti syntymäpäivieni jälkeen ja viilensi sään ihan kunnolla reiluiksi neljäksi päiväksi. 

Tuuli oli niin hyinen ja luihin ja ytimiin menevä, että se teki kipeää ja lämpötila putosi vuorokauden aikana 16 astetta.

Synttärit ja venevajan avajaiset

Puutarhassa kukkivat taas kirsikat ja forsythiat.

Puutarhan kukkijoilla kaunistin myös synttäripäivällispöydän, kun lapsoseni tulivat kanssani viikolla juhlimaan. Heidän kanssaan on niin mukavaa viettää aikaa ja harvinaista herkkuahan tuo yhteinen aika nykyään on. Nuorilla on kiireensä.

Ruuat tilasimme turkkilaisesta ravintolasta ja pääsimme siten pienelle makumatkallekin. 

Laitoin pellavaisen pöytäliinan päälle, keskelle pöytää, lahjapaperia, jossa oli kirsikankukkia ja tinttejä. Serveteissä sama aihe ja kukat puutarhasta. 

Tuuli tai ei, minä lenkkeilen ja kuvaan ... ja mallejahan riittää.

Joskus ollaan mallikkaita, toisinaan taas ei.

Variksen kanssa olemme seurailleet myös kesävieraiden paluuta.

Tuuli niskahöyhenissä on ihmetelty milloin meriharakkaa, milloin töyhtöhyyppää ja nyt viimeeksi västäräkkiä.

Pellolla on nyt jos jonkinmoista kesälaulajaa.

Ja koivumetsässä riittää konserttia myös!

Mökkipihassa aloittavat kukintaansa päärynä, lehtipuut, luumu, syreeni ja tuomi ja niitä kaikkia ympäröi parhaillaan upea valkovuokkomatto.

Muutama kukka on aina sisällekin tuotava. 

Mökillä on ollut touhua, kun olemme valmistelleet yhden tuvan seinistä tapetoimista varten. 200-vuotiaan torppavanhuksen kanivinot seinät saivat klick to paint -levyjen avulla tasaisen seinän, joka odottaa nyt torpan ensimmistä tapettia! 

Tapetti on vasemmassa yläkulmassa näkyvä Boråsin Nocturne ja valitsin sen vanhaa ruusumaalattua kaappia ajatellen.

Keskellä näkyvät korit tulevat ruusumaalatun kaapin alle ja edessä on sisustuksenkin osalta siis uusi kesäkausi, uudet ideat ja tuulet, vaikkakin vanhan talon sydäntä vaalien.

Ajattelinpa muuten olla nyt vähän ahkerampi kirjoittaja ja postata jo tällä viikolla upeasta Litunet:ista, jossa vierailimme pääsiäsenä. 

Joten siihen saakka,

kesää odotellen ja voikaahan hyvin!

Marianna