Kesä

 

Uskokaa tai älkää, täältä tulee postaus!

Blogini on uinunut laiskanlaisessa rantatuolissa, seikkaillut lounais-Suomen suvitunnelmissa, opetellut suppailemaan, palannut 36 vuoden tauon jälkeen ratsaille, viettänyt aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja vaikka mitä, mutta tänne asti se ei ole postauksina päätynyt (mielessäni olen vain bloggaillut) ja kuten toukokuussa kirjoitin, on sen lopullinen siirtyminen arkistoonkin ollut harkinnassa. 

Eilen heräsi kuitenkin ajatus siitä, että voisin venytellä näitä Suomen kesässä päivettyneitä sormiani ja kokeilla, josko ne vielä liikkuisvat näppäimistöllä ja muuttaisivat ajatukseni sanoiksi. 

Käykö täällä enää kukaan? Enhän minä sitäkään tiedä, mutta kokeillaan!  

Tämä kesä oli minulle erikoinen siksi, että vietin siitä kokonaiset viisi viikkoa, myös juhannuksen, Suomessa! 

Sain viettää aikaa vanhempieni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa, olla suomalainen suomalaisten joukossa, rentoutua ja lomailla, mutta myös auttaa ja olla läsnä - tyttärenä, siskona, tätinä ja ystävänä. 

Äitini 80-vuotispäivät olivat kerrassaan onnistunut juhla ja helteisessä juhannusyössä (kyllä, hänen syntymäpäivänsä oli juhannusaattona) tanssittiin ja naurettiin lähes aamun tunneille. Äiti nuortui ihan silmissä ja kaikilla läsnäolleilla oli oikein mukavaa.

Lomaani mahtui myös monta ihanaa seikkailua, auto-, lautta- ja vesibussimatkaa, uimareissua ja retkeilyä ja vaikka mitä! Ja Suomihan tarjosi parastaan myös ilmojen suhteen - helle kesti lomani alusta lomani loppuun.

Eipä siis ihmekään, että viisi viikkoa menivät kuin siivillä ja lähdön hetki oli haikea, vaikea ja sydäntä kiduttava.

Suomi on minulle vuosi vuodelta rakkaampi ja 

corona-aika on saanut minut miettimään omaa paikkaani, tarvettani olla lähellä omiani ja sitä, missä minä haluan oman vanhuuteni viettää. 

Juureni ovat hyvinkin tiukassa Turun savisessa maaperässä :), vaikka ne aika hyvin ympäri Eurooppaa venyneet ovatkin (varmasti juuri saven vuoksi).

Näitä ajatuksia minä päässäni täällä jauhan ja pyöritän. Sydän on vähän levoton ja mieli haikea, sillä mitään kevyttä pohdittavaa tämä ei ole.

Olen rakentanut elämääni täällä Norjassa jo 23 vuotta.... se on tavattoman pitkä aika.... ja kahdessa maassa en pysty samaan aikaan asumaan.

Norja on saanut ajastani nämä viimeiset 23 vuotta kokonaiset 90%, Suomi vain 10%. 

Olisiko Suomen aika saada nyt enemmän?

Norjaan palasin siis vähän apeana, mutta olen tehnyt kaikkeni ja vielä vähän lisää, jotta päiväni olisivat mukavampia, eivätkä vain murehtimista ja ajatuskuohua.

Joutilaan mieli on paholaisen työpaja, joten parasta on pitää itsensä työn ja touhun parissa, kutsua vieraita, hoitaa puutarhaa, säilöä, leipoa, harrastaa..... ja vaikka bloggailla :)

Suomi-kuvat jäävät tällä kertaa pois blogistani, sillä niitä onkin ylipäätään vain muutama. Kamera pysyi laukussaan ja minä keskityin rakkaisiin ihmisiin, ainutlaatuisiin hetkiin ja tunnelmiin. Se tuntui hyvältä.

Kesäkuvani ovat siis kaikki Norjasta - tässäpä siis "litt av hvert", vähän kaikkea.

Kesään on mahtunut katettuja pöytiä ja mökkivieraita ja mikä parasta, kauniissa säässä.

Elokuussa

Heinäkuussa 

Tyttöporukalla kesäkuussa.

Suomesta palattuani teimme autoloman Norjassa ja tuolla reissulla tein myös paluun ratsaille, 36 vuoden jälkeen! 

Tunti vaihtelevassa maastossa norjalaisella Døla-hevosella oli fantastinen kokemus ja "korvasta korvaan -hymyni" säilyi vielä seuraavanakin päivänä, vaikka reidet ja takamus muuta koettivatkin kertoa!  

Eikä siinä kaikki! Aloitin jo seuraavana päivän suppailun harjoittelemisen :) 

Hauskaa puuhaa ja upea tapa nauttia niin merestä kuin auringostakin.

Mikäli tässä nyt innostun, teen varmasti ihan erillisen postauksen Norjan lomastamme, mutta lupaamaan en mene vielä mitään. 

Kameran vangitsemia hetkiä.

Lampaat lenkillä. 

Rakenteilla olevassa venesatamassa ei ole kesän aikana tapahtunut paljoakaan, mutta lampaat keksivät lenkkeillä sen ympäri ja tuntuivat kyllä nauttivan uudesta harrastuksestaan.

Kuvattavana

Puutarhahetkiä.

Keväällä kylvämäni niittykukan siemenet ovat olleet valtava ilo niin meille kuin hyönteisillekin.

Ja nyt korjataan jo satoa.

Aina pitää näitä torppakuviakin laittaa....

Elokuussa juhlitaan monen ystäväni, mutta myös siskoni syntymäpäiviä. Tämän kakkupalan söin heidän kunniakseen. Hyvä syy, hyvä syy :) (puhelinkuva)

Elokuun illat ovat olleet kauniita ja niistä kannattaa nauttia.

Ja ajatukseni...toivottavasti ne selkiävät vielä. 

Eihän se Suomi ole kuin meren takana....

Suoraan edessäni välkkyi sininen meri, seikkailuja täynnä. 

-Muumit ja meri-

Ja onhan näilläkin rannoilla ihan mukavaa seuraa :)

Lysefjordin hylkeet veneestä kuvattuna

Jos tänne nyt vielä joku tiensä löysi, niin toivon, että sinulla on ollut mukava kesä! 

Oletkohan nauttinut helteestä vai oletko enemmänkin syksyä odottavaa tyyppiä? 

Joka tapauksessa, 

Ihanaa kuun loppua sinulle!

Vi snakkes,

Marianna