Pimeyden keskeltä




Kohta se taas joutuupi, nimittäin joulu pohjolaan! 
Se luo loistoaan pirtteihin pienoisihin ja minunkin vankilassani vaikenee vaikerrus, sillä "murheita muistaa ken vois bloggaajan".

Hieman muunneltu lainaus :) rakastamastani Sylvian joululaulusta, jonka viimeinen säe 

"Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman."

saa minut aina kyyneliin.


Tämäkin joulu tulee olemaan Norja-joulu, vaikka niin kovasti toivoin sitä Suomessa viettäväni. 
Samalla tuntuu kuitenkin nololta valittaa ja vaikertaa, sillä vietinhän minä kesällä kokonaiset viisi ja syksyllä kolme viikkoa kotosalla Suomessa ja olen luvannut itselleni, että ensi jouluna olen Turussa, tuli mitä tuli.

Ikävääni, tuota alati läsnä olevaa, aika painavaa kaveria, olen koettanut hoitaa kaikenlaisella puuhailulla ja joulun alla sitä riittääkin mukavasti.
Valokuvaaminen sen sijaan on valon puuttumisen vuoksi vähän jäissä, mutta joitakin marraskuisen tummia kuvia olen tähän postaukseeni sentään nappaillut
ja onhan näissä tummissakin sävyissä toki oma kauneutensa.  
Vähän sellainen Nukkumatti-fiilis näissä marrasmaisemissa on....kaikki tykkänään siniharmaata.

Onneksi ollaankin jo aivan kohta joulun loisteessa ja kimalluksessa, valojen lämpimässä tunnelmassa ja kaikenlaisen satumaisen pauloissa ja mikä parasta, joulun jälkeen alkaakin  ajanlasku kohti uutta kevättä! 
Eläköön toivo!



Tässäpä nyt näitä hämäränhyssykuvia:



Muutaman vähän jouluisemman kattauksen olen jo ehtinyt tekemään, vaikka mitään juhlia ei olla vietettykään.
Arjesta aavistuksen verran hohdokkaampaa - se piristää välillä mukavasti.












Luontokuvat ovat juuri nyt kortilla, mutta aina sitä joku linssilude kameran eteen ehtii, vaikka miten olisi helmenharmaata ja marrasmaista.









Hiiri mökkipihassa.....koska olen 53-vuotias aikuinen :)

Ja tontut, ne ovat saaneet marssia esiin!
Tämän vanhanaikaisen tontturivin ostin Hakasalmen huvilalta, Helsingistä.
Possukuningas on taas Ryfylke Sjokoladen joulupuodista ja joululiina on tullut perintönä.
Tästä se lähtee....
















Valon pilkahduksia! Hei rakas aurinko!






Villahanskoja ei aamun varhaisten tuntien jälkeen ole tarvittu, joten saivat koristaa puuta ja pitää yksinäiselle ompulle seuraa  :) 
Minulla on kyllä paha tapa ripustella hanskojani ja aurinkolasejani milloin mihinkin puuhun ja pensaaseen, kun valokuvaan ja touhuilen mökkipihassa ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. 

Olen (varsinkin innostuksissani) varsinainen tohtori Hajamieli. 




Toivottavasti olette kaikki terveinä ja voimissanne, vaikka vuoden pimeintä aikaa elelläänkin.

Blogipäivitykseni ovat harvassa, lyhyen tynkiä ja siniharmain kuvin, mutta sellaista se juuri nyt on, elämä ja blogielämä. 
Instagramissa on kuulumisia lähes päivittäin ja kyllä tämä blogikin hengissä pysyy, vaikka uinuva onkin. 

Voikaa hyvin,


Vi snakkes, Marianna

























 

Kommentit

  1. Onpa jo ihanan jouluisia kuvia! Joulua minäkin odottelen, mutta mitään varsinaisia valmisteluja en ole vielä tehnyt. Ne alkavat sitten, kun ensimmäisenä adventtina kajautetaan Hoosianna. Kovasti nautin näistä Sinun kuvistasi!
    Onnellista loppuvuotta ja joulunaikaa Sinulle toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää joulukuuta sinulle <3

      Minäkin kuuntelin eilen Hoosiannaa ja nyt saavatkin sitten tontut todella temmeltää!

      Poista
  2. Ihanan jouluisia kuvia, hauska tuo possunpää astia. Ja nätti kissa kuvassa. Mukavaa joulun odotusta sinulle Marianna.

    VastaaPoista
  3. Kynttilät tuo niin kauniin tunnelman, hienot marraskuiset kuvat.
    Olen ihastellut täällä pihlajoita joissa vieläkin on punaiset marjat, ja onhan vuodenaikaan nähden aika lämmintäkin, välillä aurinkoista, lumi tosin tekisi kauniit maisemat näin synkkinä kuukausina.
    Valoja täytyy lisätä kun päivät lyhenee, kyllä tämän kestää, kun mielessä on kuitenkin joulun jälkeen kevättä kohti.
    Hyvää marraskuun loppua ja joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja oikein ihanaa joulukuuta sinne sinulle <3

      Pimeä aika ottaa välillä koville, mutta kyllä, sen kestää, kun tietää kevään jälleen koettavan.

      Poista
  4. Ihania jouluisia kuvia <3 Nuo lapaset ovat kauniit ja kirjottu joululiina on oikea aarre! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja oikein ihanaa joulun odotusta sinulle <3

      Poista
  5. Kiitos paljon Suvi <3

    Hyvää joulukuuta ja joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista
  6. Ihanan kattauksen olet tehnyt ja kuvannut ja kintaat kuten me sanomme on aivan ihanat.
    Tontturivistö on veikeä meillä ei vielä tonttuja näe mutta ehkäpä itsenäisyyspäivän jälkeen nekin alkaa liikkumaan jo meilläkin päin. Harmaata on täälläkin mutta ehkä se tästä kun päästään uudelle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila ja ihanaa joulun odotusta sinne myös <3

      Poista
  7. Kohta joulu tosiaan joutuupi, reilu 3 viikkoa vielä ja ollaan joulussa. taidan ymmärtää joulukaipuusi Turkuun. Minä olen viettänyt kaikki jouluni kodissa, lapsuuskodissa, sitten omassa kodissa. Vain muutaman joulun ollut pojan perheessä.
    Kuvaat kauniisti jouluisia asioita. Lapasten kirjoneulemalli on juuri sama, mitä ajattelin ryhtyä kutomaan. Silmukkamalli minulla on. Mukavaa ja touhukasta joulukuuta. Olipa kiva löytää blogiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kyllä, joulukaipuu on kaipuuta tuttuun ja rakkaaseen.

      Mukavaa joulun odotusta <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset