Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 24. marraskuuta 2014

Taivaassa on uusi enkeli

Minun maailmastani tuli yöllä yksinäisempi ja sydämmestäni lähti jälleen palanen. Rakas ystäväni Darsih hävisi taistelunsa pitkään jatkunutta sairautta vastaan. 
Koska Darsih oli amerikkalainen, kirjoitan seuraavan englanniksi.

We meet strangers every day. Most of them stay strangers to us, some of then will just be passing through our lives, but some of them, just a few, become our friends and sometimes even our family. We often recognize them right away and only need some few minutes to know that they will be a part of our life's journey. It's the first hello, the first smile, the first look into their eyes - and we just know. 
I've actually learned, that people who reject you for a long time, but become friendly when they need something, are not the ones you should let into your life. You should trust the first meeting - always. You do recognize good friends the first time you meet them - that's just the way it is. 

Well, Darsih....I remeber meeting you. That funny girl with stars in your brown eyes, a wonderful laughter and a kind face. We were 16. You were my first American friend and a good one - a friend for life.....and we knew that the first time we met. I have such great memories of my year in California, much because of you. 
Our friendship was a strong one and no time, distance or our changing lives could change it or end it - it was solid and important for both of us. 

I feel lonely today, heartbroken and lonely. Who will I talk to now? 
You being sick and staying at home the last years has made our friendship even stronger. We've talked, I have taken you on holidays with my photos, we've dreamed about you getting well and us travelling together.....and you have never felt sorry for yourself, never complained, never turned bitter, never said a bad word of anybody else. You have been thankful for the good things in life, you have thought of others before yourself....you have been amazing. 


You have been a good friend.
I promise to remember you and everything you stood for - kindness, thankfulness, love of life and most of all, never quitting! 

So, God has a new angel in heaven today - she is amazing <3 
Breath free and light my friend, fly and dance again. I'll keep you in my heart and we will meet again <3  We will recognize each other again :) We will drink wine in Greece and play in the snow up here - as we planned. 

I miss you already - so much! 
I will pray for your son - I know he was your world <3 

Thank you for being a friend for 30 years <3 


Taivas on harmaa, mieli on murtunut.
Kuten viime postauksessani totesin, on tämä vuosi ollut aika rankka. Se päättyy nyt näin.

Muistakaa nauttia elämästä. Olkaa kiitollisia kaikesta ympärillänne. Älkää tuhlatko aikaanne vihanpitoon, katkeruuteen tai negatiivisiin ajatuksiin. Älkää tuhlatko aikaanne huonon energian parissa, ottakaa etäisyyttä kaikesta pahasta, ilkeästä ja tuhoisasta. Rakentakaa siltoja, avartakaa sydäntänne ja iloitkaa. 
Elämä on lyhyt ja se on todellakin lahja!  

Näin tänään, 

Marianna







lauantai 22. marraskuuta 2014

Risuja jouluksi

Lauantaita kaikille :)

Täällä sataa hetkittäin vettä. Lämpötila on pudonnut +7 asteeseen ja tuntuu talviselta. Naapurin piipusta nousee savua....innokas :)

Me kävimme tänään joululahjaostoksilla naapurikaupungissamme, Sandnesissa. Sandnes on sisustajan paratiisi, sillä sen mukavan kävelykadun varrella on lukuisia sisustusliikkeitä ja kaiken kukkuraksi vanhantavaranliike, Toves Antik og brukt. Se on varsinainen aarreaitta ja tänään tein siellä niin ihanan löydön, että olin pakahtua onnesta. Vanha ikkunaluukku etelämpää Euroopasta odottaa nyt olohuoneessa "stailausta"....kuvia luvassa! Joululahjojakin tuli sentään ostettua, eli tonttu ei ihan tohelo ollut tänäänkään, vaikka antiikkikaupassa kauan pyörikin. 

Sandnesin sisustuskaupoista suosikkejani ovat Smak ja Swedish Grace. 








Kukkakaupassa kävin myöskin, toinen toistaan kauniimpia joulukukkia ihailemassa ja mieheni allergiaa harmittelemassa. Tämän talon joulu kun on joulukukaton...hupsis mikä sana ;) 
Aion toki kokeilla tänäkin vuonna jouluruusun tuomista tupaan, mutta vasta lähempänä aattoa ja toivon muiden joulukukkieni menestyvän pihalla. 
Miten allergiaperheen koti sitten jouluna koristellaan? No risuilla tietenkin! 

Olohuoneen nurkassa asuva puu, jonka toin maalta pari vuotta sitten vaihtaa vaatteitaan vuodenaikojen mukaan ja on jälleen saanut tähtivaatteet yllensä. Tähtien lisäksi sillä on pallovalot koristeinaan. 

Ruokailutilassa on lisää risuja ja pöydälle olen nyt rakentanut käpy-lahjapaketti-kynttilävirityksen. Käpykukka ei allergisoi sekään :)

Varsinaiseen joulukoristeluun on vielä reilu viikko .... sitten saadaan yksityiskohdat paikoilleen ja väriä tupaan!






































Koti on risukasa, mutta putiikki ei! 
Putiikissa olemme nimittäin jo täysin joulun tunnelmissa ja ihanat punaiset sävyt, piparkakut ja joulun juhla-asut ovat paikoillaan :) Yhdessä tanskalaisen somistajamme kanssa saimme kaiken valmiiksi jo torstaina - nyt on mukavaa ja piparkakku tuoksuu.
























Eikö olekin somaa? 

Stavanger-kuvia on pyydelty lisää, joten laitanpa tähänkin pari työmatkalla ottamaani kuvaa. 



Tässä taas koristekuva Stavangerin kaduilta. Tämä on Kirkegatenilta.







Ja ihanan Harry Camping -kaupan ikkunassa oli näin ihana asetelma. Tietäjät matkalla jo......






Huomenna on luvassa ratsastustuntia (huh pitkästä aikaa) ja joulubasaaria. Tuntuu, että marraskuu on suorastaan kiitänyt ohi ja samaa koskee koko mennyttä vuotta! 
Itselleni tämä vuosi on ollut aikamoinen koettelujen vuosi, rankka ja välillä epäoikeudenmukainen. Samalla se on kuitenkin avannut uusia ovia, tuonut elämääni uusia ihmisiä ja ollut kaikenkaikkiaan hyvä ja opettava vuosi. 

No, vielä on edessä joulukuu ja uudet seikkailut. Ilolla odotan ensi kuun joululounasta ystäväperheiden kanssa, huomista basaaria, jouluvieraita, joululeipomisia ja aattoa tietenkin! 

Nyt ikkunaluukulle......

Vi snakkes,
Marianna


P.s. Sandnesin uudessa Bystasjonen- ostoskeskuksessa oli aivan ihana jouluhirvi - pakko oli kuvata.







tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyasintteja ja pistaasikakkua (gluteenitonta sellaista)

Marraskuun puoliväli on ohitettu ja vaikka äskeisellä lenkilläni huomasinkin muutamissa puissa jo silmuja!!!!!,  on mieli matkalla kohden talven suurta juhlaa, joulua. 
Kehittelin aamulenkilläni koristeideoita Suomi-seuran joulujuhlaan (melkein kuin Strömsössä vaan) ja muutaman varsin hauskan idean jo keksinkin. 
Luonto tarjoaa kyllä valtavasti materiaalia koristeisiin ja mikä parasta, ilmaiseksi! 
Nämä iltavuorot ovat mieleeni aina silloin, kun pitää saada jokin tämän kaltainen projekti tehtyä, sillä aamulla on valoisaa ja oma energia & luovuus ovat korkeammalla. Sama pätee koti- ja pihatöihin. 
Siksipä meidän pihallemme ilmestyi nyt kanervien lisäksi näitä aivan ihania HYASINTTEJAKIN! 

Mieheni allergioiden vuoksi emme voi minkäänlaisia joulukukkia sisälle tuoda, joten kiitollisena lämpöasteista saan koristella terassit hyasintein ja jouluruusuin. Jouluruusu sentään sai viime vuonna sisälläkin olla, mutta esim. joulutähti saa mieheni sairaaksi välittömästi. Edes kukkakaupassa käyminen ei joulun alla häneltä onnistu! 
Joulukukkani ovat siksi suurimmaksi osaksi risuja :)....tuunattuja risuja. 



Joulun tuntua terassilla


















Pihatöitä oli tänäänkin lämmin tehdä, hiki tuli villatakissakin. Päivän urakka oli käydä peikonpähkinäpuun kimppuun ja leikata se matalaksi. Se kasvaa kesän aikana aina valtavaksi ja tuottaa mukavasti koristeoksia. Viime vuonna annoin oksia tuttavillekin (maksavat kaupassa aika lailla) ja niistähän on helppoa ja hauskaa tehdä joulukoristeitakin. Saapa nähdä mitä näille tehdään :)
Kuten kuvasta näkyy, pähinässäkin on jo uusia silmuja. Sen vanhat lehdet makaavat nurmikolla, haravointi jatkuu...











Seuraavat joulujutut ovat niin ikään saaneet tulla esiin....



Tähtityyny sohvalla,





tammenterhot,




muutama joulupallo,






Joulua ajatellen kokeilin eilen myös uutta kakkuohjetta ja kylläpä tulikin maukas ja hienosti jouluunkin sopiva kakku. 
Tämä pistaasi-limekakku on gluteeniton, helppo tehdä ja juuri sellainen kakku, joka on helppo ottaa mukaan vaikka talven retkillekin. 










Ohje tulee tässä:

4 kananmunaa
4 limen kuori hienoksi raastettuna
1 vanilijatangon siemenet
200g suolatonta voita
200g vaaleaa ruokosokeria
50g suolattomia pistaasipähkinöitä
75g valkoista suklaata
150g mantelijauhoja
75g kokosjauhoja (ei hiutaleita vaan jauhoja)

koristeeksi pistaasipähkinöitä ja tomusokeria

















Uuni 175 astetta.
Voi, sokeri, limenkuori ja vanilijansiemenet vatkataan keskenään. Seosta saa vatkata sellaiset 10 min. - sen tulee olla kermaisaa. (itse käytän kodinkonetta ja annan sen vatkata 10 min.)
Lisää sitten munat, yksi kerrallaan ja vatkaa reippaasti jokaisen munan jälkeen. 
Hakkaa pähkinät pieniksi paloiksi, samoin suklaa ja sekoita ne massaan käännellen. Lisää lopuksi mantelijauhot ja kokosjauhot (vähän kerrallaan) taikinaan käännellen. 

Paista noin. 22 cm halkaisijaltaan olevassa kakkuvuuassa. Vuoraa vuoka voipaperilla. 
Ripottele pinnalle pistaasipähkinöitä ja paista noin 40 min. 
Tarkista kakun kypsyys paistintikulla (tulitikulla). Jos kakkua ei jää tikkuun, on se kypsä. 
Anna kakun jäähtyä ja koristele tomusokerilla. 

Itse paistoin kakkua sellaiset 45 min. Jos pinta tummuu kovasti, voi kakun peittää alumiinifoliolla. 

Tämä kakku on parempi nyt toisena päivänä - ja varmasti vielä parempi huomenna :)

Nyt on pakko siirtyä töihin lähtemisen tunnelmiin. Loppuviikko meneekin työn merkeissä ja kohta saa jo pakata Italian laukkujakin :)

Että eipäs sitten muuta, kuin....VI SNAKKES,

Marianna




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Rannan lumoissa

Tänään oli tarve hengittää meri-ilmaa ja siksipä suunnistimme yhdelle kauneimmista tietämistäni rannoista - Orreen. 
Yksi Norjan Vestlandetin parhaista puolista ovat juuri nämä lukuisat hiekkadyynirannat, meri ja rannikon maisemat. 

Talviaurinko, hienohiekkainen ranta, aallot ja meren raikkaus.....niin ja pieni koira, joka riemuitsee koko sydämmestään rannalla juostessaan - voiko mukavampaa olla?
Talviaurinko paistaa matalalta ja maalaa maisemaa aivan lumoavalla valolla ja varjoilla.
Täällä on hyvä antaa ajatusten juosta ja hengittää. 
Meri on kiehtova ja luulenpa, että rakkauteni mereen on isältä ja isoisältä peritty. Veneet, laivat, telakat ja meri - isien jäljillä siis. Meren rantaan on vain aina päästävä. 

"Ymmärrättehän, tahdon päästä selville, noudattaako meri jotain 
j ä r j e s t e l m ä ä vai tekeekö se aivan miten sattuu...se on tärkeätä." (Muumipappa ja meri, s. 127)

Sisäinen Muumipappani oli taas mukana rannalla :) Itse en usko, että meri noudattaa mitään erikoista järjestelmää, mutta uskon, että myrskyjä tarvitaan....Aurinkoisella rannalla oli tänäänkin myrskyn jälkiä. 

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipapan urotyöt)

Muumipappa on kyllä ihana tyyppi :D 

Ranta antoi jälleen hyvää energiaa ja kotimatkalla käytiin vielä maatilaputiikissa herkkuja ostamassa. Jouluomenia, viikunoita, linssejä, luumumehua ja lahjamakeisia - huomenna siivotaan keittiössä ja laitetaan joulutunnelmaa tupaan. 





Orren ranta.
















































Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä joutsenparven lentävän dyynien yli. 










Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se, että majakka palaa. 
Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat. 
(Muumipappa ja meri)

Sydämmessäni palaa majakka. Ja se pieni koira nukkuu nyt sohvalla. 

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.






Vi snakkes, Marianna


perjantai 14. marraskuuta 2014

Kaunis kaupunkini

Marraskuun 14. päivä ja ilma kuin morsian. Lämmin tuuli puhaltelee etelästä ja kovin talviselta ei täällä Stavangerissa tunnu vieläkään, ei vaikka kaupunki jo jouluun koristautuukin. 

Otin muutaman kuvan aamuisella työmatkallani, sillä jouluvalojen asennus kaupungilla etenee varsin kovaa vauhtia. Työpaikkani edessä olevat puut saivat valoketjunsa tänään ja hetken saimme ihailla marraskuun lehdettömiä puita valaistunakin (lamppujen testaus). Nyt odotellaan adventin alkua ja valojen syttymistä :)

On ilo asua kauniissa kaupungissa - sitä pohdin tänään töihin kävellessäni. Vanhat puutalot, puut ja kukkaset, pienten putiikkien ikkunat ja tunnelma kaduilla. Aamut ovat ihan parhaita, sillä heräävässä kaupungissa on jotakin hyvin toiveikasta. 

Meidän kadulla on palloja, muilla kaduilla tähtiä ja piparkakkuja.....kuvaan lisää seuraaviin postauksiin. 







Kulttuuritalon edessä on vielä kesä ja kesäterassi. Hyvinhän täällä tarkenee.














Aamuaurinko ja joulupallo.





Huomenta....kaupat asettavat tuotteitaan kadulle ja työmatka on aina kaunis :)



Päivä oli kyllä ihan valtavan kiireinen ja sen tuntee jaloissa nyt illalla!
Kotimatkalla hain herkkuruokaa, eli pepperonipestoa ja chorizo-makkaraa....nam nam.... comfort foodia parhaimmillaan. Oliviersilla sain maistella myös ihania italialaisia joulukakkuja ja viikunoita....aah!  Nyt sohvalle tv:n eteen - huomenna on työpäivä. 




Eipä tässä tällä kertaa muuta, kuin HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!
Tämä oli tällainen pikapostaus kauniista kaupungistani.

Vi snakkes, Marianna


Ps. huomaatteko mikä kesän lapsi papukaijan silmäkulmassa on? Kuvan otin pari päivää sitten yhdessä kaupunkimme puistoista :)