Lumoavasta sumusta vanhaan luostariin - viikonlopun maisemat


Viikonlopun yltiöpäiset lenkkeilyt, joita en todellakaan kadu, ovat syynä tämän päivän tuskaan ja liikkumattomuuteeni. 
Harvemmin viitsin mitään sen tarkempia yksityiskohtia tästä viheliäisestä sairaudestani jakaa, mutta tällä kertaa voin kertoa, että psoriasis varpaankynsien alla (yksi sairauteni oireista) on yhtä kidutusta! Silloin, kun sitä on ärhäkkäämmin, ei sopivia kenkiä tahdo löytyä ollenkaan ja käveleminen on todella kivuliasta - 
psoriasis kun nostaa kynnet pystyyn ja toisinaan ne irtoavat kokonaan.
Minulla on juuri nyt meneillään tällainen vähän huonompi vaihe, joka ei todellakaan helpottunut viikonlopun lenkkeilyjeni jälkeen.
Luonnossa liikkuminen on minulle ihan elinehto, joten en mielelläni tingi siitä kivuliaimpina päivinäkään, mutta tällä kertaa on myönnettävä, että innostuin liikaa ja maksan siitä tänään verojen kera.
En kyennyt aamulla tekemään aamulenkkiä koirani kanssa - kipu esti kävelemisen lähes kokonaan. 

Nivelkivut ovat ihan vakioarkeani ja niihin minulla on lieventävä kipulääkitys, mutta ihoon ja kynsiin liittyvät ongelmat invalidisoioivat toisinaan lähes kokonaan - olo on "jalaton ja kädetön".

Kuten sanottu, en kuitenkaan kadu ihania viikonloppuretkiäni ja jonkinlaisissa tøffeleissä  uskon pääseväni eteenpäin jo taas huomenna. 
Tänään on siis hyvä päivä bloggailla ja jakaa viikonlopun kuvasaldo kanssanne - toivottavasti tykkäätte kuvaretkestä :)


Lauantaina herättiin sumuiseen maisemaan ja lenkkeiltiin täällä kotisaarella. 
Reittimme pituus oli sellaiset 9 km ja kuljimme paikoitellen rantakallioilla, paikoitellen metsässä.
Sumu teki maisemasta tavattoman hienon. 










Paikallisella päiväkodilla on metsässä oma leiri. Merirosvolipusta huolimatta täällä hallitsee kiltteys ja esim. kimalaiskuningattarille on suloisia talvehtimistaloja. 









Sumuverhoon kietoutuneena. Sumu sakeni sakenemistaan ja lopulta näkyvyyttä ei ollut enää nimeksikään.





Sunnuntaina pakkasin kipeät varpaani parhaimpiin tietämiini kenkiin ja ajoimme Mosterøy:ihin, jossa reippailimme Utsteinin luostariin. 
Lenkki aloitettiin tihkusateessa ja päätettiin aivan upeassa valossa auringon ilmestyessä muuten niin synkälle taivaalle.
Pituutta reitillemme ei niin valtavasti kertynyt, mutta varpailleni kuitenkin liikaa. 

Usteinin luostari on Norjan parhaiten säilynyt keskiaikainen luostari. Se on rakennettu 1200-luvulla ja omistettu Pyhälle Laurille.
1700-luvulla täällä eivät enää isännöineet munkit, vaan kuuluisa Garmann:in suku, johon liittyy varsin dramaattistakin historiaa. 
Luostarissa nimittäin kummittelee "den hvite dame"-nimellä tunnettu rauhaton sielu, joka kuuluu Cecilie Widding Garmannille. Hän kuoli synnytykseen vuonna 1759 ja pyysi (viimeisinä sanoinaan) miestään Christopheria vannomaan, ettei tämä koskaan avioituisi uudelleen.
Christopher piti lupauksensa 20 vuotta, mutta päätti sitten avioitua tanskalaisen naisen kanssa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut järjestää häitään Utsteinin luostarissa, vaan vihkiminen päätettiin pitää Stavangerin tuomiokirkossa. Juuri ennen Christopherin vuoroa vastata "tahdon", kaatui hän ja vajosi koomaan. Hän kuoli 8 päivää myöhemmin.
Kummitushavaintoja luostarissa on tehty useasti ja Cecilie nähdään usein vanhassa peilissä. 

Luostarin puiston valtavat pyökkipuut ovat peräisin Venäjälle matkalla olleesta laivasta, joka haaksirikkoutui täällä 250 vuotta sitten. Pyökit, jotka olivat matkalla Pietarilaiseen puistoon pelastettiin lastista ja istutettiin tänne.

Luostaria ympäröivät maisemat ovat kauniit - täällä on hienoa kuljeskella kameran kanssa.











































 Usteinin luostarissa on mahdollista yöpyä ja siellä järjestetään häitä, rippijuhlia ja erilaisia tapahtumia. 
Lähellä luostaria on myös luostarihotelli (modernimpi ja kummitukseton yöpymismahdollisuus).
Täältä voi myös vierailla Fjøløyn majakalla, jonne emme eilen varpaideni vuoksi jatkaneet.


Mitäs piditte? Uskaltaisitteko yöpyä? 



Minä jatkan nyt jalkojeni hoitamista ja vuorossa on suolavesikylpy. 

Voikaahan hyvin ja oikein mukavaa viikkoa kaikille,

Marianna

Kommentit

  1. Upeita kuvia ja mielenkiintoinen tarina! Tulee aina niin ikävä sinne mahtaviin maisemiin, kun näitä kuvia katsoo. Toivottavasti varpaasi alkavat voida pian paremmin. Puhalsin pitkään, tunsitko?
    Parasta mahdollista alkaneeseen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tunsin :)
      Eilen tein jo ihan kunnon lenkinkin, samoin tänään ja varpaat kulkevat mukana taas ihan muitta mutkitta!

      Oikein hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Uskaltaisin ja tahtoisinkin, koska nuo maisemat vaan on aivan huikeita ja kummituksista huolimatta uskon, että tuolla nukkuisi suloisia unia. Aivan mielettömän upea paikka.

    Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en tiedä miten uneni laita olisi, mutta ymmärrän kyllä, ettei kummituskaan halua tuolta läheä :)

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Cecilie näyttäytyi tyttären luokalle aikoinaan- taitaa kyllä näyttäytyä kaikille vieraileville koululaisille :) Itse olen täällä käynyt muutamaan kertaan, kerran konsertissa ja illallisella Paavo ja Päivi Lipposen vierailun yhteydessä, hieno kokemus. Mutta yöpyminen Utstein Klosterissa...hui, en uskaltaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koululaiset näkevät Cecilien (ryhmähysteriassa) taatusti!
      En usko, että saisin unta Cecilien vieraana minäkään, mutta muuten tykkään kyllä vierailla tuolla.
      Mahtavat puitteet myös häille - perhetuttavamme vihtittiin Utsteinissä <3

      Hyvää weekendiä <3

      Poista
  4. Kyllä on mahtavia maisemia. Tuleeko sinne ollenkaan lunta ?
    Vai onko samantapainen kuin meillä tällä hetkellä lumeton talvi.
    Mä tohtisin yöpyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule lunta, ei! Tänä vuonna ei taida tulla ollenkaan, joten vuorille täytyy lähteä, jos sitä kaipaa.

      Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  5. Kauniita kuvia! Luostari näyttää hyvin mielenkiintoiselta ja viimeiset kuvat, joissa heikko auringonsäde valaisee paikkoja näyttävät todella upeilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Kauniita olivat sinunkin kuvasi, kävin katsomassa.

      Poista
  6. Voi että missä maisemissa saatte kävellä... ihanaa.
    Täälläpäin omat krempat jarruttavat monesti liikkumista, mutta se on tosi että vaikka kuinka kolottaa ja haluttaa jäädä sängyn pohjalle, on vaan lähdettävä ulos. Hyvä mieli jää pitkäksi aikaa . Mukavaa viikkoa sinulle kaikesta huolimatta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalkani ovat vieneet minua eteenpäin taas eilisestä lähtien ja kylläpä tuntukin ihanalta reippailla taas.
      Lääkärin kanssa pohdimme viikolla apukeinoja ja hoitoja, joten periksi ei anneta!

      Hyvää viikonloppua Tuija <3

      Poista
  7. Tosi kauniita kuvia oot ottanu! :)
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini!
      Kiva blogi sinulla ja vinkkaan siitä tyttärillenikin :)

      Poista
  8. Todella hieno ja mielenkiintoinen postaus.
    Et ole antanut nivelkipujen ja pahasti rikkoutuneen ihon estää ottamasta toinen toistaan upeampia kuvia. Kunpa löytyisi parantava hoito kivuliaaseen ja hankalaan sairauteesi.
    Jos yöpyisin paikassa, niin huono-unisena aamua odottaessani saattaisin ehkä nähdäkin onnettoman ja ehkä julmankin Cecilie-paran. Vetäisin kyllä nopeasti peiton pään yli, tuskin uskaltaisin hengittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Periksi en aio antaa ja valokuvaus on mitä mainion tapa saada ajatukset pois kivuista.

      Cecilie ei välttämättä tykkää vieraista, jos kovinkin on mustankipeä ja luulee, että tulemme hänen armastaan kosiskelemaan ;)
      En yöpyisi minäkään!

      Mukavaa viikonloppua.

      Poista
  9. Typertyneenä-jälleen- katselen postaustasi. Taas tulee ikävä- jonnekin. Täälläkin oli sumia. Minä suunnistin suuntaan jos toiseenkin lapsen lailla, etsien kuvakulmia. Tuttu tienoo sai uskomattomia ulottuvuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli hienoja kuvia!

      Tutut maisemat muuttuvat sään myötä niin moneksi ja niitä on kiva seurailla ja kuvata.

      Hyvää viikonloppua.

      Poista
  10. Mielenkiintoista historiaa kummituksineen ja ihanat kuvat, vähän aavemaisetkin sumun seassa. Mutta voi jalkojasi! Toivottavasti ovat jo paremmat 😊
    Ihanaa viikonloppua! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset